tiistai 10. huhtikuuta 2018

Itkeä vai nauraa?




Lasten liikkumisesta ollaan huolissaan ja ihan syystä. Asiaa on paljon puitu viime vuosina, suosituksia on annettu ja erityisesti ainakin meillä on käyty keskustelua rajoittavien kieltojen purkamisesta ja ympäristön merkityksestä.

Yleisen kaupungin ylläpitämän leikkikentän luulisi olevan lapsia liikkumiseen kannustava. Meidän "lähi"leikkikenttä on pieni ja siellä on aika vähän leikkivälineitä ja käytännössä isommille lapsille suunnatut välineet puuttuvat kokonaan. Itse kaipaisin lasten käyttöön vaikkapa kiipeilytelinettä. Toisaalta ainakin meidän kunnassa leikkikenttiä suunnittelevat ja tekevät henkilöt, joilla ei ole minkäänlaista tajua lapsen kehityksestä. Ja sitten on se ikuinen rahakysymys, kun välineet ovat todella arvokkaita, ja hyvän monitoimisen välineen kertahankintahinta on pilviä hipova, sortuvat suunnittelijat usein hankkimaan vähitellen edullisempia pieniä välineitä, jotka vievät tilaa ja ovat käyttötavaltaan toistensa kaltaisia.

Meidän pph-tiimi on jo aikoja sitten päättänyt, että lapset saavat vapaasti leikkiä leikkikentällä ja käyttää leikkikenttävälineitä luovalla tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapset kiipeävät  ja keikkuvat kukin taitojensa mukaan aikuisten huolehtiessa turvallisuudesta. Meillä lapset seisovat keinussa, laskevat mäkeä miten päin osaavat, kiipeävät mäkeä ylös, seisovat ja hyppivät tunnelin ja muiden välineiden päältä jne. 

Me hoitajat tiedämme omissa ryhmissämme olevien lasten taidot, ja sen kenen voi antaa mitäkin tehdä milloinkin. Ulkopuolisista voi lasten touhut varmasti näyttää välillä hurjilta ja joskus joku on huomauttanutkin jos lapset ovat toimineet tavannomaisesta poiketen. Usein nämä huomauttelijat ovat itse lapsettomia tai muutoin vähemmän lasten kanssa tekemisissä olevia henkilöitä. Meille on mm. huomautettu siitä, ettei liukumäkeä kannattaisi käyttää talvella ollenkaan, tunnelia ei ole tarkoitettu kiipeilyyn, ja lapset eivät saisi keinuttaa tai pyörittää toisiaan keinuissa. Omaksi ongelmakseni onkin nyt lähinnä muodostunut se, että en oikein tiedä miten näihin ihmisiin pitäisi suhtautua. Toisaalta en haluaisi vaikuttaa välinpitämättömältä kun annan lasten tehdä "mitä huvittaa", toisaalta taas liiallinen varovaisuus on haitallista lapsen kehitykselle. Joskus vaan tuntuu, että tee niin tai näin... aina väärinpäin.

Kuva koostettu tuotekuvista valmistajien sivuilta:
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti