torstai 21. joulukuuta 2017

...kuka lahjat ansaitsee...



Taas on se aika vuodesta, että tontut kurkkivat ikkunoista, joka tietysti aiheuttaa meille aikuisille paineita siitä kenelle kaikille annetaan lahjoja vai annetaanko ollenkaan.

Erilaisilla forumeilla mietitään lahjoja päiväkodin väelle, hoitajalle tai koulun opettajille. Näissä keskusteluissa on selkeästi erilaisia katsantokantoja asiaan; on niitä, jotka antavat itsetehtyjä (tai lapsen tekemiä) lahjoja ja sitten niitä, jotka ostavat lahjat kaupasta, lisäksi on vielä ryhmä, jotka eivät anna lahjoja ollenkaan. Jokainenhan tekee tosiaan valintansa itse, ja se kaikille suotakoon, mutta miksi närkästyä siitä jos joku haluaa lahjoja antaa tai olla antamatta? Jos ei oikeasti ole antamassa lahjaa lapsensa opettajalle tai hoitajalle, niin miksi sitten pitää mennä sinne lahjavinkkejä pyytävään ketjuun kertomaan mielipidettään? Tai vastaavasti jos joku kertoo, ettei aio lahjaa antaa, niin sitten sekään ei ole hyvä. 

Itse pidän lahjojen antamisesta ja annan niitä juuri niille ihmisille joille haluan. Monesti annan itsetehtyjä lahjoja, mutta ajanpuutteen vuoksi lahjoina tulee annettua paljon myös ostettuja lahjoja. Antamani lahjat eivät yleensä ole arvokkaita, mutta pyrin antamaan lahjoja, jotka ovat jollain tavalla hyödyllisiä saajalle: syötävää, juotavaa, käyttöesineitä... tai no rehellisyyden nimissä joskus paketteihin sujahtaa myös ihan turhaa, mutta toivottavasti silmäniloa ja hyvää mieltä tuovaa tavaraa.

Tärkeänä pidän myös sitä, että lapsille annetaan ihan konkreettisia lahjoja, aikuisille annettavat lahjat sitten niitä suihinkatoavia tai aineettomia lahjoja. Myös erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöjen aineettomat lahjat ovat hyvä vaihtoehto aikuisille ja teineille, joilla on jo kaikkea. Näissä lahjoissahan ideana on antaa niille joilla ei ole juuri mitään, sitä mitä he kipeimmin tarvitsevat, kuten suojaa, lääkkeitä tai ruokaa.

Joulu on perinteisesti antamisen aikaa, ja muistan kuinka lapsena osa meidän perheen joulua oli Pelastusarmeijan joulupadat, jonne aina jotakin tavaraa lahjoitettiin. Mitä lahjoitimme sitä en enää muista, mutta kait se antaminen on jäänyt jotenkin perintönä itselle. Meillä ei koskaan kotona ollut tapana antaa rahalahjoja, vaan lahjat annettiin ihan oikeasti lahjoina. Itsekin olen tätä tapaa noudattanut hyvin pitkälle, ja edelleenkin olen sitä mieltä lahjoista, että vaikka lahja olisi kuinka vaatimaton tahansa, niin jos se on saajalleen valittu, niin silloin on lahja aina rahallista arvoansa arvokkaampi.

Joten ollaan kiitollisia niistä kaikista lahjoista, jotka tänäkin jouluna saamme, ja muistetaan lähimmäisiämme juuri siten kuin haluamme.

Erittäin Hyvää Joulunaikaa kaikille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti