Vasu - Tosu - Vasu

Kuva: oph.fi

Uudet vasut on otettu käyttöön joka puolella Suomea. Vasuja on työstetty erilaisissa työpajoissa ja koulutuksissa jo pidemmän aikaa ja yhteistyötä on tehty yli kuntarajojen.

Vasukeskustelu käy kuumana ei vain valtakunnallisesti vaan koko henkilöstö kuohuu ihan leikkikenttäkeskusteluja myöten. Uuden vasun myötä myös lasten henkilökohtaiset vasut menevät (tai ovat jo menneet) uusiksi. Keskustelua käydään myös siitä kuinka vasu koskettaa yksityistä palveluntarjoajaa. 

Useissa keskusteluissa kuitenkin vasu ja vasu tuppaavat menemään sekaisin puhuttaessa kuntavasusta, siis siitä yhteisestä kaikkia velvoittavasta asiakirjasta, joka on laadittu jokaiseen kuntaan ja sitten taas se vasu, joka tehdään jokaiselle lapselle henkilökohtaisesti. Selvyyden vuoksi pitäisikin aina puhua lapsenvasusta, kun tarkoitetaan lapsen henkilökohtaista asiakirjaa. Esimerkkinä esimerkiksi kysymys, joka juurikin syksyn aikana on esitetty: Oletteko jo saaneet uudet vasut? Ja mun vastaus: No ei, kun meillä vasu on odottanut lautakuntakäsittelyä. No kun sitten keskustelu jatkuu, niin tajuan että kysyjä on tarkoittanut nimenomaan sitä lapsen vasua, jota meillä ei siis ole uusittu (vielä) vaan käytetään vanhaa, kunnes uudet valmistuu. Keskustelu siis alkaa alusta. Saman tapaisia keskustelun avauksia on tullut vastaan myös netissä, ja epäilen, että on sielläkin joskus kysyjä ja vastaaja puhuneet eri vasuista.

Yksi asia meillä ainakin poistuu sekoittamasta kuviota on yksikkövasu, eli se talon sisäinen vasu, joka tarkentaa kuntavasua. Meillä yksikkövasut on korvattu toimintasuunnitelmalla, joka tehdään vuosittain. Toimintasuunnitelman lähtökohtana pitäisi olla ryhmän lasten vasut, eli miten varhaiskasvatusta järjestetään juuri niille oman ryhmän lapsille siten että lapset saisivat riittävästi tukea kasvuunsa ja kehitykseensä. Valitettavasti vain ainakaan meillä tämä ei perhepäivähoidossa varmastikaan tule toteutumaan, koska nyt asiaa on käsitelty tiimeittäin - ja kun se ryhmä on jokaisella hoitajalla oma, niin ei siihen mitään yleispätevää lomaketta voi tiimissä täyttää. 

 

Pari sanaa...

Tiiminä toimiminen on ollut aina itsestään selvä selviytymiskeino. Tiimi, yhteisö, lauma, heimo... kaikkien näiden tehtävänä on oman yhteisönsä jäsenien tukeminen. Miksi sitten perhepäivähoitajien tiimiytyminen ei ole itsestään selvä juttu? 

Perhepäivähoito on ollut pitkään ns. yksinäistä työtä ja on totuttu ettei sitä työyhteisöä ole siinä ympärillä koko ajan. Nykypäivänä jos haluttaisiin kehittää perhepäivähoitoa, niin itse näkisin juuri tiimityön kehittämisen olevan yksi varteenotettava kehittämisen kohde. Tiimejä pitäisikin ajatella mahdollisuutena pakkopullan sijaan. Haluankin jakaa kanssanne oman kokemukseni tiimityöstä, olkaa hyvät:

Tiimimme historiaa lyhyesti:
Meillä tiimit on perustettu jo 2000-luvun alkupuolella, jolloin kaikki perhepäivähoitajat jaettiin tiimeiksi. Tiimejä oli aluksi useampia, joissa oli jäseniä n. 5-6, jossakin tiimissä saattoi olla enemmänkin. Aluksi tiimit perustettiin kuntavasun työtiimeiksi ja vasuprojektin loppuessa silloinen päivähoidonjohtaja toivoi tiimityön jatkuvan tiimien haluamalla tavalla. Oma tiimini onkin toiminut aktiivisesti alusta alkaen, ja tällä hetkellä tiimissämme on kymmenen hoitajaa, jotka jakautuvat asuipaikkansa mukaan 2-2-1-5 ryhmiin. Vuosien varrella tiimejä on yhdistelty, ja uusia hoitajia on aloittanut ja toisia jäänyt pois. Jokainen on toivotettu tiimiin tervetulleeksi ja eläkkeelle on saateltu läksiäisten muodossa useampia hoitajia tämän lähes 20 vuoden aikana. 

Mitä me sitten teemme tiiminä?

Tiimitapaamisia, joissa suunnittelemme toimintaa ja mm. sovimme edustajamme milloin mihinkin projektiin, pidämme 4+4 kertaa vuodessa. Tämän lisäksi asioita hoidetaan puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Tiimillä on tiiminvetäjäkaksikko, jonka tehtäväksi jää yhteydenpito esimiehiin mm. ilmoittamalla ketä tapaamisiin on osallistunut. Meidän tiimi sopii vuoden teeman ja suunnittelee yhteistä toimintaa jokaiselle kuukaudelle siten, että joka kuukausi on jokin tapahtuma ja jokin yhteinen askartelu, joka toteutetaan omalle ryhmälle sopivalla tavalla.  Vuosien aikana meille on muodostunut perinteitä, kuten kevättapahtuma, joulujuhla ja urheilukilpailut pari kertaa vuodessa. Kenenkään ei ole pakko mihinkään osallistua, mutta pääsääntöisesti lähes kaikki näihin osallistuvat aina kun se vain oman ryhmän kannalta on mahdollista. Tiimi sopii yhdessä kokoontumisajat ja nykyisin kokoonnumme yhden hoitajan kotona. Tiimiläiset ulkoilevat monesti yhdessä, jolloin myös lapsilla on mahdollisuus toimia isommassa ryhmässä tai saada ikäistänsä seuraa, jos sitä ei omasta ryhmästä juuri sillä hetkellä löydy.

Tiimin jäsenet?
Tiimissämme on monenlaista osaamista, jota auliisti jaamme muiden tiiminjäsenten kanssa. Tiimiläiset toimivat toistensa tukena ja täydentäjinä. Jokaisella tiimin jäsenellä on oikeus tulla kuulluksi, ja jokainen tiimiläinen myös auliisti tulee kuulluksi. Tiimimme jäsenillä on pettämätön huumorintaju ja monesti kokoontuessamme vaikkapa leikkikentälle meidät kuulee jo kaukaa. Vuosien aikana jokaiselle tiiminjäsenelle on myös selkeästi tullut omia tehtäviä tiimissä.

Mitä tiimityö merkitsee minulle?
Jokainen tiimin jäsen on tuonut oman ammatillisen osaamisensa tiimin hyväksi, ja emme ole koskaan päätöstemme kanssa täysin yksin. Oma tiimini on minulle erittäin tärkeä, ja en osaa edes ajatella enää tekeväni työtäni ilman tiimini jäsenten tukea. Kiitos siitä, millainen hoitaja olen tänä päivänä, kuuluu pitkästi kaikille tiimimme jäsenille. Kiitos! 💖