Här kommer Pippi

Meidän ryhmä on kyllä aikamoinen Peppien sekamelska. Leikkitaidot on hakusessa, ja käytöstavatkin ovat varmaan vielä lomalla. Meidän päivät on aikamoista kaaosta ainakin aina välillä. Toisia ei kuunnella, suututaan jos ei saada mitä halutaan, tönitään, härnätään, syljetään ja huudetaan.   Lelut on heitelty pitkin poikin ja muovailuvahasta hauskimmat tekeleet olivat kakka ja kasakakka, mielikuvitusta siis riittää - ainakin kakkajuttujen verran. Että jos olette miettineet niin semmoista meille kuuluu...ihan normaalia.

Tänään on vasta pesty keittiön lattiat maidolla ja kaapin seinät syljellä, ällöä hommaa kumpikin. Jos jotain positiivista tässä on, niin viimeksi ne lattiat pestiin syljellä, mutta maito pysyi omalla reitillään matkalla kupista vatsaan.

Ollaan keskusteltu tunteista, ja siitä että niitä tunteita on muillakin kuin itsellä. Jos tekee kaverille kiusaa, niin ei se kaveri siitä yhtään enempää tykkää kuin itsekään jos joutuu kiusatuksi. Nyt ollaa siinä pisteessä harjoitteluketjua, että teoriassa asia käsitetään, mutta toteutus vielä ontuu. Josko se jossain vaiheessa myös iskee tajuntaan... toivottavasti ei konkreettisesti eikä liian lujaa.

Toisaalta taas ollaan keskusteltu lasten kanssa ihmisen anatomiasta, kun kaikilla meillä kuulemma on pippeli... Niin varmaan ja samalla teorialla tätikin on setä.

Pyörät ne pyörivät...

Huomenna sitten suuntaamme aamuvarhaisella kohti linja-autopysäkkiä, jossa pakkaudumme tiimimme hoitoryhmien kanssa linja-autoon ja suuntaamme jokavuotiselle retkellemme. Tällä kertaa teemmekin kokopäivän kestävän retken, aiempien puolipäiväretkien sijaan. Hivenen omaa työtä säästääksemme menemme syömään valmiin pöydän ääreen, jolloin mukaan ei tarvitse pakata kuin välipaloja - välipaloja monikossa siksi, että matkaan lähdemme jo aamuvarhain ja lapset syövät aamupalansa jo ennen seitsemää. 

Joten ei muutakuin ... ympäri ja ympäri... ja ihmiset ajella hytkytti... koko päivän!

Valmiina uuteen retkeen

Tällä viikolla olemme retkeilleet syksyn ensimmäisen eväsretken uusien tarvikkeidemme kanssa. Eilen aamulla pakkasimme termokset täyteen jauhelihakeittoa, ja muut tykötarpeet pakattiin pieneen kylmälaukkuun ja vesitiiviiseen pussiin. 

Aamulla päivän ohjelmaa läpikäydessä lapsia vähän ihmetytti, kun lounasaikaan ollaankin vielä metsässä, ja kyllähän sitä ruokailua kyseltiin muutaman kerran, kunnes takaisin tullessa ryhmän vanhin mietti mitä tänään syödään ja itsekin jo havahtui siihen, että ai niin mehän syötiin jo.

Retkellä olikin niin hauskaa, että päätimme näin aluksi retkeillä viikottain lounaseväinemme ja palata sisälle lepohetkeä viettämään. Nyt kipot ja kapot vain odottelevat uutta retkeä.