Kiva, kiva... vähän pohdintaa

kuva:Iltasanomat

Sieltä se löytyy 20. sijalta arvostetuimmista ammateista. Tämähän on vain ns. keltaisen lehdistön "kattava" tutkimus, mutta paistatellaan nyt edes vähäsen, onhan toi aika hyvä saavutus kun listalla ammatteja on 457. 

Mietin tässä taas kerran kaikkien viimeaikaisten tapahtumien valossa tätä meidä ammattikuntaa. Kuinka aina puhutaan kuinka arvokasta työtä tehdään, ei vain perhepäivähoidossa vaan koko varhaiskasvatuksessa. Puhutaan varhaiskasvatuksen laadusta, tai laadun puutteesta. Mikä koulutus varhaiskasvattajalla pitäisi olla ja onko perhepäivähoito ollenkaan varhaiskasvatusta? Ja onko se koulutus kuitenkaan mikään tae siitä laadusta?

Tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa työskentelee erittäin kirjavan koulutustaustan omaava henkilöstö. Ajatellaanpa vähän: jos työntekijä on n. 60-vuotias, on hän valmistunut ammattiinsa ehkä noin 40 vuotta sitten ja nuorimmat työntekijät ovat vastavalmistuneita. Koulutustausta siis on kirjava jo siksi, että hoitajat ovat eri ikäisiä. Ja tämä tilanne on sama riippumatta siitä puhutaanko päiväkodeista vai perhepäivähoidosta. Koulutustausta voi olla opisto-, yliopisto-, ammattioppilaitos- ja ammattikorkeakoulupohjaista, koulutusnimikkeitäkin löytyy monia, kuten perhepäivähoitajaa,

lastentarhanopettajaa, lähihoitajaa, päivähoitajaa, kodinhoitajaa, lastenhoitajaa, lastenohjaajaa, kasvatustieteiden kandidaattia, sosionomia ja varmaan vielä jotain muitakin. Koulutuksen kestossakin on eroavaisuuksia, koulutukset ovat mukautuneet vuosien saatossa enemmän tai vähemmän palvelemaan työelämän tarpeita. Koulutuksen sisältökin on muuttunut vuosien varrella, ja tulee muuttumaan edelleen.

Mitä se laatu oikein on? Kenen näkökulmasta sitä laatua tarkastellaan? Pelkkä koulutus ei vielä takaa laatua, vaan sitä koulutusta pitäisi pystyä käyttämään tehokkaasti, vastaavasti taas ilman koulutusta oleva voi tarjota lapselle hyvinkin laadukasta ja aikaansa seuraavaa kasvatusta. Suuressa roolissa varhaiskasvatuksen tämänhetkistä murrosta ovat kunnissa päätöksiä tekevät henkilöt. Arvostavatko he varhaiskasvatusta satsaten varhaiskasvatukseen sekä esimies- että henkilöstötasolla. Jos kunnat satsaavat rahaa lapsiin kehittämällä varhaiskasvatusta kaikissa sen muodoissa, ja mahdollisesti ei tarvita edes nykyistä enempää rahaa, vaan sitä että varhaiskasvatuksen nykyistä "koneistoa" käytetään nykyistä luovemmin ja tehokkaammin yhteistyötä lisäämällä ja tunnustamalla kaikkien työntekijöiden vahvuudet nykyisen ja tulevan varhaiskasvatuksen hyväksi.

Itse ainakin uskon että meillä kaikilla on jotain annettavaa sille pienelle lapselle, jonka kohtaamme päivittäin, myös itsessämme.