Katsaus vuoteen 2015

Vuosi  on ollut tämän blogin hiljaisin vuosi, päivityksiäkin reilusti alle sata. Jotenkin vain on tuntunut siltä, ettei mitään kirjoitettavaa ole ollut. Vuosi on muutenkin ollut hyvin hiljainen kaikilla tavoin, ja olo on ollut kokoajan tyyntä kuin myrskyä odotellessa. Työnantaja säästää, lomauttaa ja odottaa työntekijöiden tekevän työnsä tehokkaammin. Samaan aikaan kuitenkin työnantaja ei muista että parhaan tuoksen yleensä saa antamalla aasille porkkanaa, ei aina vaan sitä keppiä.

Tammikuussa aurasimme lunta, tutustuimme eläinten talvipuuhiin ja luistelimme pitkästä aikaa taas ulkojäällä. Ja hoitajaa kismitti kustannuskorvaukset...

Helmikuussa sitten ihmeteltiin ilmoja ja säänmukaista pukeutumista, hiihdettiin, vietettiin synttäreitä ja ystävänpäivää sekä käytiin katsomassa taikuria. Ja hoitaja mietti kenen pitäisi lasta kasvattaa?

Maaliskuussa  järjestettiin askartelutreffit ja askarreltiin pääsiäisjuttuja,   ja odotettiin malttamattomina, koska pääsee leikkimään vedellä. Hoitaja mietti miten leikki mahdollistetaan.

Huhtikuussa vietettiin pääsiäistä, oltiin vaihtelevan sään armoilla ja otettiin varaslähtö vapun viettoon. Kustannuskorvaus puhutti edelleen...

Toukokuussa kevät vihdoin saapui, puuhailtiin salaisuuksia, kun valmisteltiin äideille lahjoja. Kevättapahtuma järjestettiin perinteisesti ulkoilutapahtumana, tällä  kertaa teemana oli aikuisten ja lasten yhteinen liikkuminen. Ryhmään saatiin uusi lapsikin. Toukokuun lopussa sitten hyvästeltiin jo ensimmäisiä lomille ja eskariin siirtyviä kavereita.

Kesäkuu alkoi taas kylmänä ja sateisena. Oman ryhmän eskarilainen jäi pois hoidosta ja sai vihdoin pitkään tehdyn työnsä valmiiksi. Lopulta kuitekin kuun lopussa saimme vihdoin kesäilmat.

Heinäkuun lomailimme ja 
Elokuussa ryhmässä aloitti uusi lapsi, kävimme retkellä rannalla viihdyimme muutenkin ulkona. 

 

Syyskuussa kävimme kotieläintilalla ja metsäretkellä. Uusien lasten aloitettua hoitonsa hoitaja kohtasi lähes ylisepääsemättömän hanskaongelman :D. Askarreltiin toukkia ja siilejä.

Lokakuussa lomalta palattuamme laitoimme Varpaat Vauhtiin. Myös Halloweenia vietettiin liikkuen. Hoitaja tuskasteli muiden hoitajien puuttumista ja kertoi haasteen saatuaan blogin syntytarinan.

 

Marraskuussa puuhailtiin taas salaisuuksia, tällä kertaa salaisuudet pakattiin paketeiksi isälle. Käytiin katsomassa pellejä ja luisteltiin hallissa. Loppukuusta alettiin valmistautua jo joulujuhlaan.

 Joulukuu menikin sitten pukkia odotellessa, mietittiin joululahjatoiveita, harjoiteltiin joulujuhlaan ja avattiin joulukalenterin luukkuja, hoidossa kuitenkin kalenterin virkaa toimitti pukin parta. Joulujuhlassa ihasteltiin lasten tekemiä pöytäkoristeita ja tietysti hyvin harjoiteltua esitystä. Päästiinpä juhlamme paikalliseen lehteenkin.

Sellainen oli meidän vuotemme. Paljon tapahtui blogin ulkopuolellakin. Nyt lomaillaan, ladataan akkuja jotta taas jaksetaan ensi vuosi, ja yritetään päivitellä blogia ahkerammin ensi vuonna.

Nyt sitten vain hyvät neuvot käyttöön:
 
Elämän ohjeet vuodelle 2016: 

1. Anna kaikkesi, vaan älä periksi

2. Joka itseensä luottaa, se kykynsä tuplaa

3. Naura itsellesi ennen kuin muut ehtii

4. Murheen kantaa yksinkin, vaan iloon pitää olla kaksi

5. Leuka pystyyn, kun tulee kova paikka, pysyypähän ainakin suu kiinni

Enköhän näillä eväillä pärjää. 

Koittakaa tekin selvitä! 

Näiden kuvien myötä blogi jää lomailemaan noin kuukaudeksi. 

Kiitos kaikille lukijoilleni kuluvasta vuodesta. 

Uusia postauksia taas tammikuun lopulla, toivottavasti uudella innolla.

Joululahjapaljastus

Tänä vuonna lasten joululahjapaketteihin sujahti loppujen lopuksi itsetehtyä muovailuvahaa. Lisäksi perheille lähti joulumuistamisena sytykeruusuja, iso koristeltu tikkuaski ja tietenkin joulukortti.

23. luukku

http://www.santapark.com/

Joulupukki  ei ole itsekään aivan varma iästään. Hän on kerran yrittänyt laskea montako joulua muistaa, ja pääsi noin 364 jouluun, kunnes nukahti…

Joulupukin parran pituus vaihtelee sen mukaan, kuka sen mittaa. Viimeisimmän mittauksen teki pääprofessoritonttu, joka oikeaa jalkaansa mittana käyttämällä sai vastaukseksi kolme jalkaa ja hapsukarvat!Joulupukin partaa hoitaa oma Tonttuparturi.

Joulupukin pituus vaihtelee sen mukaan, mitä hän tekee. Hän on lyhyempi silloin, kun hän samoilee tunturissa marjoja poimien tai juttelee pienten lasten kanssa ja pidempi silloin, kun hän tähystää horisonttiin tai katselee kirkasta tähtitaivasta.

Joulupukin mielestä maailman paras ruoka on tietysti Joulumuorin joulupuuro! Puuron resepti on hyvin salainen, eikä kukaan muu kuin Joulumuori tiedä sitä. Tietäjätontut ovat kuitenkin paljastaneet yhden puuron salaisista ainesosista: ”Mihin-minä-pistin-sen?” -mausteen.

Lähde: 

• SantaPark

22. luukku

Tyypillisiä joulukukkia ovat esimerkiksi joulutähti, hyasintti, tulppaanit, jouluruusut ja usein virheellisesti amaryllikseksi kutsuttu jaloritarinkukka.

1870- ja 1880-luvuilla joulukukat tulivat osaksi suomalaista joulunviettoa. Perinteikkäin joulukukka Suomessa on hyasintti, koska se oli 1800-luvun lopussa lähes ainoa kasvi, jota voitiin saada kukkimaan talvellakin. Suomessa suosituin joulukukka on joulutähti ja seuraavaksi suosituin hyasintti. Joulukukkia ostaa 72 prosenttia kotitalouksista.

 Lähde:

• Wikipedia

21. luukku

Petteri Punakuono on joulupukin kuuluisin poro, mutta vain yksi niistä. Joulupukin muiden porojen nimet ovat Ailu, Suivakka, Mutsikki, Valkko, Tilkku, Sipsu, Täpy, Turpo, Pyry, Kipinä, Maskotti, Saukki ja Poku. Petteri Punakuonon nenä valaisee illalla joulupukille tien. Joulupukin kaikki porot ovat urosporoja ja ne painavat noin sata kiloa - niillä on voimia kuljettaa itse Joulupukkia ja monia lahjasäkkejä pitkienkin matkojen päähän. Petteri punakuonon nimi on englanniksi Rudolph the Rednosed. Poron punainen nenä valaisee joulupukin porovaljakolle tietä halki pimeän maiseman.

Lähde:

•   Tunturisuden joulusivut

18. luukku

Perinteiseen suomalaiseen joulupöytään kuuluvat erilaiset laatikot, kuten maksa-, porkkana-, lanttu- ja perunalaatikko ja yleensä aina joulukinkku, ostettu tai itse valmistettu. Myös rosolli, karjalanpaisti, luumukiisseli sekä erilaiset kalaruoat kuten lipeäkala, kylmäsavustettu lohi, graavilohi ja -siika ovat joulun ajan ruokia.

Jouluaaton ruokia on riisipuuroa manteleineen. Jouluna syödään myös joulutorttuja ja piparkakkuja, joita entisaikaan leivottiin jo viikkoja ennen joulua. Jouluateria on päätapahtuma sekä aattona että joulupäivänä.

Kautta aikojen erilaiset alkoholijuomat, kuten glögi ja joulu- tai talvioluet kuuluneet monen suomalaisen joulunviettoon.  Glögi on yleistynyt joulujuomana ja ohittanut kahvin varsinkin pikkujouluissa. Nykyisin kuitenkin glögiä tarjotaan useammin alkoholittomana, joissakin paikoissa on tarjolla sekä punaviinillä terästetty että alkoholiton glögijuoma. Suklaa ja muut makeiset kuuluvat myös jouluun.

Lähteet:

• Wikipedia

17. luukku

Koska autuaasti unohdin eilen julkaista joulukalenteriluukun ja muistin sen vasta 3.30 viime yönä, nii tällä kertaa kalenterista löytyy jäälyhty.

Ja nyt sitten kirjoittamaan tämän päivän luukkua.

16. luukku

Piparkakkujen juuret juontavat tuhansien vuosien taakse Indusvirran laaksoon. Sieltä leivonnaisperinne on siirtynyt Egyptin kautta omaan maanosaamme yhteiseksi juhlaleiväksi.

Alkuaan kakut tehtiin taikinasta, jossa oli pelkästään jauhoja ja hunajaa. Kun Kaukoidästä ryhdyttiin tuomaan mausteita, niitä lisättiin taikinaan. Hunajan uskottiin olevan jumalten ruokaa ja mausteet toivat viestin paratiisista.

Hunajakakkujen maaginen vaikutus tehostui, kun niitä alettiin muotoilla ja koristella.

  

Ensimmäisen kirjallisen dokumentin mukaan Turkuun tuotiin Saksasta kaksi tynnyrillistä piparkakkuja vuonna 1685.

Piparkakkujen valmistaminen on ilmeisesti kulkeutunut pohjoiseen luostareiden välityksellä. Ensinnä niitä ryhdyttiin leipomaan kartanoissa ja pappiloissa, joista tapa siirtyi myös kansan käyttöön.

Piparkakkutaikinan raaka-aineet vaihtelevat jonkin verran alueittain. Pohjoismaissa käytetään runsaasti voita, eteläisissä maissa taas hunajaa. Sokerin tulo mahdollisti aikoinaan uusia koristelumenetelmiä.

Monilla piparkakkumalleilla on omat vertauskuvalliset merkityksensä. Possupipari on symboli viikinkiajan uhrileivästä, jonka avulla jumalilta toivottiin rikkautta.

Meillä suosituin kukan mallinen piparkakku on hyvän sadon, rikkauden ja hedelmällisyyden vertauskuva. Piparkakku-ukko ja -akka puolestaan kuuluvat ikivanhaan elämänpuuaiheeseen, joka on pitkän ja onnellisen elämän symboli. Sydän, tähti ja lintu ovat uskonnollisia rakkauden, uskon ja Pyhän Hengen vertauskuvia.

Lähteet:

• Verkkouutiset