#Blogisitarina - Blogihaaste

Tämän haasteen sain Perhepäivähoito ja suurperheen arki - blogista



1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko -blogi.


Minun blogini tarina

Blogi sai alkunsa kesällä 2009, kun kyllästyin jatkuvaan perhepäivähoidon aliarvostamiseen mm. keskustelupalstoilla. Ensimmäiset postaukset olivatkin lähinnä yleistä perhepäivähoidosta, ja perhepäivähoidon esittelyä, mutta aika nopeasti aloin kirjoittaa myös meidän arjestamme. Pitkän aikaa kirjoittelin kaikenlaista mikä vähänkään liippasi läheltä työtäni, blogissa oli iloisesti sekaisin ruokaohjeita, askartelua ja perhepäivähoitoa. Aluksi blogi oli Vuodatuksen alustalla, mutta kun Vuodatus kaatui joskus v. 2012, niin siirryin pienen harkinnan jälkeen Bloggerin puolelle, jonne oli jo aiemmin varrannut Ipanailoa-nimen käyttööni.

Alusta asti itselleni oli selvää, ettei Ipanailoa-blogissa kirjoiteta kenestäkään tunnistettavasti, joten otin myös itselleni käyttöön "Ipana"-nimen, jonka vaihdoin 2014 "Annu"-nimeen. Blogia kirjoitin pitkän aikaa niin ettei kukaan, muutamaa ihmistä lukuunottamatta, tiennyt kuka blogin takana on. Nykyisin taitaa olla niin, että kaikki työkaverit ainakin tietävät että kirjoitan blogia, ja käypä jokunen sitä jopa lukemassakin. Lukijoina blogilla on alusta alkaen ollut lähinnä perhepäivähoitajia ja joitakin sellaiseksi aikovia. Blogi on pieni ja pieneksi jää.

Vuosien aikana olen yrittänyt selkiyttää blogin sisältöä ja ulkonäköä, siinä kovin hyvin onnistumatta. Kesällä 2013 useiden ruokaa koskevien sähköpostejen jälkeen aloin kirjoittaa Ipanoiden pöperöt-blogia, josta löytyvät ruokalistallamme olevat ruoat ohjeineen. Seuraavan vuoden alussa julkaisin myös askarteluille oman blogin, Askartelua Ipanoille. Bloginimien keksimisessä olen siis ollut todella taitava... ja mielikuvituksellinen... ja... Tai oikestaan Ipanailoa-blogi sai nimensä yhden slogan-kilpailun voittajalta ja loput sitten sujuvasti siitä muokaten. 

Nykyisin Ipanailoa löytyy Facebookista ja Pinterestistä. "Ipana"-blogien lisäksi kirjoitan yhtä henkilökohtaista kädentaitoblogia ja aloittelen yhtä yhteisblogia Aiemmin olen pitänyt myös raksablogia, jonka hautasin Vuodatuksen mukana.

 

 
Itse haastan seuraavat blogit:

• Aurinkoipanat
• Näpertelijä
• Minnikin elämää 
• Sinisen siiven satuja

Syyslomaviikko

Täällä päin vietetään syyslomaviikkoa ja sen kyllä huomaa: Ei yhtään ketään leikkikentillä, aivan kuin maa olisi nielaissut kaikki ihmiset, ainoat luojan luomat ovat linnut, jotka käyvät syömässä marjoja puista. 

Rauhallista siis on... l i i a n rauhallista. Alkuviikosta sentään vielä oli yksi hoitaja seuranamme leikkikentällä ja hallilla, mutta nyt kaksi päivä olemme ulkoilleet ainoan hoitolapsen kanssa kaksin leikkikentällä. Eilinen ulkoilu meni ihan hyvin, kun siivosin ja järjestelin lelulaatikon. Tänään kävimmekin sitten tavoistani poiketen asioilla, ostin uudet verhokankaat ja samalla poikkesimme hakemassa kaupasta tiskiainetta ja mustaamakkaraa. Ja kun jo ennen yhdeksää lähdimme liikkeelle, niin ehdittiin hyvin myös sinne leikkikentälle... ja ihan kaksistaan oltiin taas.

En ymmärrä miten ennen sain aikani kulumaan, kun ei siellä vanhalla paikalla asunut toisia hoitajia, joiden kanssa saattoi ulkoilla päivittäin... tai sitten oon tällaisena hiljaisena ilmisenä höpötellyt siellä yksikseen kun ei muitakaan ollu kuuntelemassa... tai mistäs mä tiedän kuunteleeko noi muut hoitajat mun höpinöitä nytkään... saattaahan se olla että nytkin puhun yksikseen...

Liikettä niveliin

Jotenkin tuntuu, että nyt syksyllä aika on juossut  edelläni, ja juuri mihinkään ei ole ollut aikaa keskittyä. Ehkä syynä on osittain ollut myös se, että syksy on ollut erittäin rikkonainen töiden osalta, on ollut lomaa, tasausvapaata ja koulutusta. Nyt kuitenkin olisi edessä pitkä työrupeama, joten eiköhän sitä taas päästä jutun juonesta kiinni.

Viime viikolla alkoi taas Varpaat Vauhtiin kaksiviikkoinen, tällä kertaa painotus on ulkoliikkumisessa ja lapsen osallisuudessa. Tämä onkin hyvässä linjassa meidän oman kunnan painotuksien kanssa. 

Lasten liikkumiseen onkin viime aikoina panostettu oikein kunnolla, kun on huomattu että lasten liikkuminen on vähentynyt huomattavasti. Tällaiset teemaviikot ovat toki hyviä, samoin varmaan jokaisessa hoitopaikassa pyritään liikkumaan ja ulkoilemaan  yhä ennemmän. Mutta tosiasiahan on se, että yleensä lapset kyllä liikkuvat, jos siellä ei ole aikuista:

•  jolla on aina kiire, jolloin lapsi on helpompi heittää rattaisiin tai autoon, 
• joka kieltää kaiken kivan hyppimisen, juoksemisen, kiipeilyn
• joka pukee lapsen vaatteisiin joissa ei voi kurkottaa, tai jotka menettävät jälleenmyyntiarvonsa
• joka käyttää tekniikkaa lapsenvahtina

Oikeasti!  Muistatteko kuinka hauskaa oli lapsena, vaikka ei omistettu yhtään Legoa, Pleikkaria tai väritelevisiota? Toisaalta eipä sieltä televisiosta paljon lapsille suunnattua ohjelmaa tullutkaan... ehkä Kössi Kengurua ja Kylli-tätiä lukuunottamatta.


Hyvää viikon alkua!