Tänään aamusta hoitoon tuli vain aamuaikainen lapsi, jonka kanssa söimme aamupalan kahdestaan. Aamupalan jälkeen pakkasimme reppuun eväät ja kaikenvaruiksi myös koko ryhmän sadetakit. Tässä vaiheessa reppu oli jo niin täynnä, että turvaliivit solmin repun kahvaan, jotta kaikki tarpeellinen saatiin mukaan.
Yhden varmistussoiton jälkeen päätimme jättää rattaat kotiin ja lähdime ajoissa kävelemään aamuaikaisen kanssa linja-autopysäkille. Loput lapset tulivat suoraan pysäkille.
Aluksi kiertelimme hakemassa loputkin hoitajat ryhmineen mukaan ja lähdimme läheiselle kotieläintilalle katselemaan eläimiä. Vastassa meiltä oli monta isoa koiraa, ja löytyihän niitä muitakin rapsuteltavia. Vapaana alueella kulki mm. minipossu, aaseja ja koiria. Lisäksi osaan eläinten aitauksista sai mennä sisälle tutustumaan eläimiin ihan lähietäisyydeltä. Ratsastamaankin pääsi halutessaan.
Toisaalta en ole ihan varma olivatko eläimet kiinnostuneempia meistä, kuin lapset eläimistä - ainakin meidän eväät olisivat kelvanneet usemmallekin karvakorvalle. Yhden tytön leipä katosi koiran suuhun alta aikayksikön, joten me päätimme mennä syömään eväämme aidatulle nuotioaluelle. Aidatulla alueella kuvittelimme lasten saavan syödä rauhassa, mutta kuinkas kävikään...
 |
| mullekin leipää! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti