Vaihteeksi taas sataa - onneksi kuitenkin mittari näyttää enemmän plus- kuin miinusasteita, tuulikin on tyyntynyt viime viikosta.
Heti aamupalapöydässä käytiin keskustelua tulevasta aamun ulkoilusta. Kurahousuvastainen hoitolapsi yritti kaikin tavoin keksiä, miksi ulos ei kannattasi aamupäivällä lähteä, tai jos edes iltapäivällä saisi olla sisällä. Kyseinen lapsi ei koskaan vetoa siihen todelliseen syyhyn, eli kurahousujen pukemiseen, vaan syyt on mitä kummallisempia keksintöjä, kuten: - Voitaishan me vaan täällä sisällä vaikka hypätä ruutua... tai - Mä haluaisin lukea tota leekolehteä... tai -Eilen me jo ulkoiltiin koko päivä... tai se viimeisin veto: -Ei meillä kotonakaan koskaan...
Noin tusinan tekosyytä kuultuani kysäisin lapselta, etteikö nyt yhtään tullut mieleen miksi olisi kiva mennä sateessa ulos? - - tässä vaiheessa vedottiin siihen viimeiseen syyhyn - - Kyseinen lapsi on innokas kaivelemaan kaikenmoisia kurakuoppia, niin kerroin että tänään saa leikkiä kuralla ja vedellä niin kauan kuin huvittaa. Jopas alkoi ilme kirkastua, ja ehkä tällä kertaa ne kurahousutkaan eivät enää tuntuneet niin vastenmielisiltä.
Lopuksi kerroin vielä omasta lapsuudestani, kuinka kesäisin suurta hupia oli seistä uikkareissa yliheittävän rännin alla, ja käydä välillä saunassa lämmittelemässä. No, omassa lapsuudessani halvat oli huvit, kun ei ollut vielä kaiken maailman pelikoneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti