Valmiina... paikoilla... jouluvalmistelut alkaa N-Y-T, nyt!

Maanantaina yksi hoitolainen kertoi, että tiedätkös mitä, enää viikko niin avataan joulukalenterin ensimmäinen luukku!

 

Jaa-a niinhän tuo taitaa olla... maanantaina tosiaankin pitäisi olla kalenteri, josta niitä luukkuja avataan, eikä vielä mitään tietoakaan miten asia tänä vuonna toteutetaan... Ideoita on ja malleja löytyy sekä perinteisesti komeroista että tästä nykyajan ihmelaatikosta, jota tietokoneeksikin kutsutaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että ideoita on liikaa, ja toisaalta osa on niin monimutkaisia tai vain kerta kaikkiaan sellaisia, että saako niistä lapsi mitään irti.

 

Ja arvatkaapas mitä? Myös blogin joulukalenteri on vielä tekemättä, mutta kyllä se taas maanantaina avautuu. Joululaskuri sentään jo löysi paikkansa blogin sivulle.

Tällä viikolla joulujuhlan valmistelut ovat jatkuneet, esityksiä on harjoiteltu, pöytäkoristeitakin on aloitettu tekemään. Joulujuhlaan on enää pari viikkoa aikaa, ja ne ovatkin järjestyksessä jo kymmenennet joulujuhla jotka järjestämme. Yhtä joulua lukuun ottamatta juhliin on  kutsuttu myös hoitolasten perheet ja juhlat on järjestetty aina iltasella. Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille meidän tiimin naisille kuinka hienosti ja pieteetillä näitä juhlia on  vuodesta toiseen suunniteltu ja toteutettu, jokaisesta juhlasta aina jotakin uutta (joko virheistä tai onnistumisista) oppien.

Hyvä me!

Hähää! Hämyyn meni!

Meillä tauti jyllää edelleen, eilen olikin ihan lapseton päivä ja tänäänkin päivä alkoi vasta lounaalta. Aamun leikinkin sitten parafiinin kanssa ja tein sytykesipsejä, jotka ainakin meidän kaupanhyllyn (ja muutaman blogin) perusteella taitavat olla monella muullakin pöydällä kuivumassa, kuin omallani.

Hauskuus näistä "sipseistä" syntyi siinä vaiheessa kun eräs hoitolapsista huomasi ne pöydällä. Kyseinen kaveri on aika perso ruualle, ja erityisesti erilaisille herkuille, joten hepun silmät levisivät kuin teelautaset kun katsoi pöydälle. - Mitä NOI on?  KOSKA niitä SYÖDÄÄN? Yritäpä siinä sitten selittää tyypille, jolla kuola valuu suupielistä, ettei niitä todellakaan syödä. -Joo.. joo-o, ei syödä...

-Mutta koska niitä saa MAISTAA?

:x

Keskiviikkona sentään ehdimme jo askarrella rekvisiittaa joulujuhlaan, niistä enemmän juttua Askartelua Ipanoille -blogissa.

Ananasakäämä

Ensimmäinen viikko on taas lopuillaan, ja heti lapset ovat olleet sairaina. Onneksi ei sentään ihan kaikki :D

 

Onnistuneesti tietokonekin kaatui ja söi kaikki tiedostot... jotain sentään löytyi varmuuskopioituna... tyhmä minä koska oikein opin?

 

Uuden lapsen kanssa on hommat alkaneet hyvin. Mitä nyt sitten heti sairastui, mutta ensi viikolla taas jatketaan yhteiseloa. Joulujuhlaankin olemme ehtineet jo hivenen valmistautua ja tänään kuuntelimme kaikki juhlaan tulevat laulut ja monta tuttua laulua sillä olikin. Enää vain opetellaan ne uudet...

 

Ja miksi postauksen kuvana on ananas? Kyseinen hedelmä on nököttänyt keskellä ruokapöytää nyt muutaman päivän ja sitä on innolla tutkittu, koska se kypsyy... Ennen lounasta huomasimme, että tänään on vihdoin se päivä kun saamme paloitella ananaksen ja syödä sen välipalalla... Nams!

 

 

Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista.

SJY:n toinen paketti

Perjantaina postilaatikossa odotteli kauniin punainen paketti, jonka arvasin heti salaisen paketiksi. Varovasti availin pakettia, ja sieltä paljastui - lisää kauniisti paketoituja pikku paketteja. Hetken ihasteltuani paketteja aloin miettiä missä järjestyksessä paketit aukaisen.

Paketeista löytyi kynttilöitä, piparkakkumaustetta, pikkuisia tonttuja ja piparimuotteja, joilla voi leipoa pipareita, jotka voi ripustaa vaikkapa glögimukin reunalle. Nämä muotit olivat uusi ja hauska tuttavuus, joita pitääkin kokeilla jo kohtapuoliin.

Kiitos taas aivan ihanasta paketista Salaiselle Ystävälleni! Vielä jännitetään viimeistä pakettikierrosta, jolloin myös pakettien lähettäjät paljastuvat... jännää!

 

Hyvää isäpäivän jatkoa kaikille!

Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista.

Työt alkavat

Vihdoinkin työt ovat taas alkamassa, ja elämä palautuu normaaleihin uomiinsa. Viiden viikon toimettomuus on lopuillaan - ihanaa. Koska onneksi "vain" nostaminen ja kantaminen oli ensimmäisten kolmen viikon aikana kiellettyä, niin näpertelinpä sitten aikani kuluksi kaikenlaista mm. kuvassa olevia pakettikortteja ja taisi jotain muutakin syntyä joulua ajatellen.

Maanantaina sitten arki alkaa ja lapset palaavat takaisin hoitoon. Maanantaina tulee myös uusi lapsi tutustumaan ja tarkoitus olisi hoito aloittaa periaatteessa saman tien.

Isänpäiväyllätykset meidän osaltamme jäivät nyt sitten vähän heikoille, mutta koska niitä ehdimme jo aloitella ennen poissaoloani, niin emmeköhän valmistele yllätykset loppuun ensi viikon aikana ja isät saavat pakettinsa "jälkitoimituksena". Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut.



Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista.