Motskarin vauva ja muita viime viikon tapahtumia

Viime viikolla kävimme retkellä Tampereella Poliisimuseossa. Olimme varanneet opastuksen ja opas esitteli meille erilaisia poliisin kulkuneuvoja ja tarvikkeita, kuten vaikkapa uusia ja vanhoja autoja ja pistooleja. aika vaikean kysymyksen opas lapsille teki aseiden kohdalla: Arvatkaapas mikä on poliisin tärkein työväline, sitä ei voi nähdä ei koskea, joten se ei ole se pistooli tai ase olleenkaan?

Retki oli kaikista muuten hyvinkin onnistunut, mutta ihan liian aikaisin lähdettiin pois, kun mukavat leikit museon lastenosasto Pokelassa jäivät kesken. Eikä sitten muuta kuin omien vanhempien kanssa uudelle retkelle, museoon on vapaa pääsy.

Perjantaipäivän lapset saivat nauttia ylimääräisestä huomiosta, kun ohjaaja vietti päivänsä meidän kanssamme. Meillä esimies tekee tällaisia kokopäiväkäyntejä vuosittain jokaisella hoitajalla ja samalla vaihdetaan kuulumisia ja pidetään mm. kehityskeskustelu. Muun ajan ohjaaja puuhastelee kuin kuka tahansa hoitaja, meillä ohjaaja mm. leipoi omenapiirakkaa lasten kanssa ja luki lapsille sarjakuvia.

Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista.

Alkuviikkoa

Viikko alkoi kylmänä ja koleana, ja maanantaiaamupäivän sateessa ulkoilun jälkeen päätin, että nyt tehdään iltapäivästä jotain ihan muuta.

Lasten syödessä välipalaa aloin jo valmistella iltapäivän tulevaa urakkaa, eli kuorin ja poistin siemenkodat kasasta omenoita. Välipalan jälkeen lapset saivat eteensä leikkuulaudat ja juuresveitset. hetken aikaa lapset ihmettelivät mitä nyt oikein tehdään, mutta hissukseen asia valkeni kaikille. - Hilloahan tässä oltiin tekemässä. Kauniinväristä hilloa tulikin!

Tänään aamupalalla sitten maistelimme eilisen tuotosta puuron kanssa -juu, hilloa puuron kanssa-  ja hyvää kuulemma oli. Lasten hillopurkit säästetään, ja niille onkin jotain suunnitelmia tulevaisuudessa.

Tänään olimme liikuntahallilla ja matkalla ihmettelimme, mistä oikein pääsemme hallille kulkemaan, kun reitillemme oli ilmestynyt rakennustyömaa. No, toistaiseksi pääsimme ihan tuttua reittiä, joskin oikopolkua ei päästy, kun juuri sillä kohtaa oli iso kaivuri kuormaamassa kaadettuja puita kuorma-auton kyytiin. Tulevaisuudessa meidän täytyykin kulkea kiertotietä, kun rakentaminen oikein alkaa - ellemme sitten juutu työmaa aidan reunalle katselemaan työkoneita.

Huomenna lähdemme koko tiimin kanssa retkeilemään heti aamusta hypätään linja-autoon ja lähdetään huristelemaan kohti poliisimuseota.




Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista.

Retkipaikan esittelyä

Meidän "vakituinen" retkipaikka on ollut tänä syksynä läheisen ulkoilualueen lähes korkein kohta. Paikalta on mielettömät maisemat, joita katsellessa mieli lepää.

Maisema on vielä mahtavampi, jos kävisi kuvaamassa tuolta tuulimyllyn vierestä, mutta nyt kun kallio on ollut märkä ja liukas olemme pysytelleet turvallisesti poissa kalliolta. Putousta on kuitenkin aikamoisesti, jos jalka sattuu lipeämään.

Leikkipaikkana ympäröivä metsä on todella haastava, mutta meidän lapset ovat tottuneet kiipeilemään näillä kivillä jo ihan pienestä.

Täällä lapset saavat monipuolista liikuntaa, ja monen taidot kasvavat ihan silmissä. Lapsista ehkä hauskinta on kivillä kiipeily ja hyppiminen kiveltä toiselle.

Metsä myös ruokkii lasten mielikuvitusta, kukaan ei  kysele mitä tehtäisiin tai kaipaa leluja. Leluiksi kun kelpaa ihan kaikki kepit ja kävyt mitä löytyy.

Retkeen kuuluu tietysti myös eväät, jotka maltetaan juuri ja juuri syödä leikkien lomassa. Täällä aika kuluu nopeaan, eikä pois malttaisi lähteä - ei hoitajatkaan.

Metsäretkellä

Tänään pakattiin reppuun leivät ja kaakaota, ja suunnattiin metsään retkelle. Työkaverin oli tarkoitus kerätä sieniä, mutta saalis jäi laihaksi. Sieniä kyllä löytyi, toinen toistansa kauniimpia, kuten vaikkapa kuvassa oleva pieni söpö sieni. Kiivettiin tuulimyllylle asti - juu - en taaskaan muistanut ottaa kuvia- lapset innostuivat leikkimään ja me hoitajat nautimme kauniista syysilmasta lasten rakennellessa "nuotioita" ja kiipeillessä kivillä. Ihanaa oli taas kaikilla, mutta niin vain oli pois lähdettävä.

Iltapäivällä aloitettiin tämän kuun teemaan liittyvät askartelut ja ensimmäinen saikin liikennevalonsa valmiiksi. Huomenna sitten tehdään loputkin valot valmiiksi.





Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista.

Hiljaiseloa

Tänään hoidossa onkin sitten vain yksi lapsi, kun loput sairastelevat kotona. Meillä on tänään markkinapäivä, jonne sitten suuntasimme heti aamusta. Markkinahumusta selvittyämme menimme hieman isommalle leikkikentälle, jonne lopulta kerääntyi suurehko joukko hoitajia lapsineen. Kentän laidalla oli miehiä karsimassa isoja puiden oksia, ja miesten työt toki kiinnostivat paikallaolevia pikkupoikia. Ymmärsivät kumminkin, ettei ihan lähelle saa mennä.

Koottiin tämän ainoan hoitolaisen kanssa viime kuun projektiaskartelu valmiiksi, ja aika hieno siitä tulikin. Pidetään nyt näytillä kumminkin huomiseen asti seinällä ja sitten luvatusti huomenna saa viedä työn kotiin.

Uusi viikko

Tänään on jatkettu projektiaskartelua, kun saatiin taas kaikki lapset terveinä paikalle. Nyt tästä jo selviääkin, että projektina on akvaario/ meri kaloineen. Aluksi tämä oli tarkoitus tehdä kenkälaatikkoon, mutta laatikot osoittautuivat tarkoitukseen liian pieniksi. Tehdään nyt sitten vähän toisin, ja käytetään laatikot johonkin muuhun.

Tänään olimme ulkoilemassa toisen hoitajan pihalla, lähteissä yksi lapsista vähän protestoi, miksi taas mennään sinne (JO toinen kerta tänä syksynä), mutta mukavaa oli kumminkin.

Huomenna sitten alkaa lasten odottamat hallivuorot, kyllä niitä on kyselty lähes päivittäin. Valitettavasti vuoro on taas samalla vanhalla kaavalla, että meillä on käytössä vain yksi lohko ja toinen silloin kun koululaiset eivät tilaa tarvi. Keväällähän saimme olla lähes aina kahdessa lohkossa sen jälkeen kun lähetimme kirjeen kaikille liikunta- ja varhaiskasvatuksen esimiehille. Kirje poiki neuvottelut, joissa sovittiin, että hallita ilmoitetaan meille koska käytössämme on vain yksi lohko, joten voimme jättää vuoron väliin, niin halutessamme. Nyt esitimme toiveen, että josko tämä ilmoittelu onnistuisi myös jatkossa, niin ei tulisi lapsille niin suuria pettymyksiä, kun ei tarvi mennä hallille asti toteamaan, että sali on täynnä.

 Blogia voi seurata nyt myös Facebookissa, kun käy tykkäämässä blogista. Samalla saa helposti myös Askartelua Ipanoille ja Ipanoiden pöperöt -blogien päivitykset.