Niin isoja

Tänään meillä on vietetty nuorimman hoitolapsen synttäreitä. Kaikki hoidokit on  jo niin isoja, tämäkin juuri tuli hoitoon vasta kävelemään oppineena ja nyt täyttää jo kolme ja on iso tyttö. Kyllä aika menee tosi nopeaan.

Ryhmän vanhin täyttää kohta kuusi ja häntä odottaa uusi vaihe elämässä: esikoulu ja siten myös uusi ryhmä. Eroa on tehty jo jonkin aikaa, on kokeiltu hoitajan hermoja, hakeuduttu syliin normaalia enemmän ja koirankin kainaloon on käperretty tosi usein silittelemään koiraa ihan omassa rauhassa. Kyselty, mitä jos tulee kauhea ikävä?

Yleisurheilua

Tänään olimme aamupäivästä kisailemassa isolla urheilukentällä. Lapset  saivat tällä kertaa kokeilla myös moukarinheittoa, perinteisten juoksun, pituushypyn, pallonheiton ja rakettikeihään lisäksi. Osa pojista innostui pelaamaan jalkapalloakin, vaikka se ei taidakaan olla yleisurheilua - mutta haittaaks se?

Taisi vähän lämpö verottaa innostusta, mutta lopuksi lapset saivat palkinnoksi osallistumistodistukset ja ilmapallot. Yhteiskuvan jälkeen lähdettiin kotimatkalle syötyjen eväiden voimalla.

Huh hellettä

Tänään olemme jo aamusta saaneet ulkoilla todella kauniissa ja lämpimässä säässä. Lapset viipottavat pitkin leikkipuistoa ja nauttivat lämmöstä ja siitä, ettei ulos tarvitse pukea paljon vaatetta.

Huomenna suuntaamme isolle urheilukentälle kisailemaan leikkimielellä.

Kevättapahtuma

Tämän vuoden kevättapahtuma on taas saatu onnellisesti vedettyä läpi. Tämän vuoden teemana oli taiteellinen kokeminen ja ilmaisu, joten tätä linjaa noudatettiin sitten tapahtumassakin. Rasteja oli aikaisempia vuosia vähemmän, mutta rastitehtävät olivat sitten vastaavasti aikaa vievempiä ja monipuolisempia. 

Kotiin päästyäni ajattelin, etten enää jaksa alkaa tyhjentää auton perästä tavaroita, kunnes muistin, että aamulla autoa tarvitaan koirien eläinlääkärireissulle. Ei siinä sitten muu auttanut kuin hihat heilumaan ja tavarat pois peräluukusta

Esivalmisteluja ja pakkausta

Perinteinen kevättapahtuma on huomenna, ja sitä varten valmisteluja on tehty tiiviisti tällä viikolla. Tänä vuonna en itse oikein tajunnutkaan kuinka juuri päättynyt kahden viikon loma omasta työstä vaikuttaa siihen millaisella aikataululla erilaisia etukäteisvalmisteluja saa tehdä. Nyt kuitenkin alkaa kaikki olla suhteellisen järjestyksessä. osa tavaroista on pakattuna autoon ja osa odottelee iltapäivää vielä eteisen lattialle. Muutama kuva odottelee vielä laminointia, kunnes lapset heräävät uniltaan.

Illalla käydään jo tekemässä valmisteluja, jotka voi tehdä etukäteen ja sitten huomenna lasten lähdettyä mennään tekemään loput valmistelut ja sitten tapahtuma voi alkaa. Tänä vuonna kutsuimme uuden johtajammekin (omaa esimiestä on pyydetty joka vuosi, joskaan ei ole aina päässyt), ja oli ottanut kutsun vastaan ja on tulossa viettämään iltaa kanssamme. 

Eilen aamupäivällä oli kevään viimeinen hallivuoro ja tänään olimme retkellä tuulimyllyllä. Lupaamiani kuvia en kuitenkaan retkeltä muistanut ottaa. Muutenkin blogin kuvat ovat toistaiseksi lumialaatua, koska digikamera sanoi työsopimuksensa irti ja lopetti toimintansa. Katsotaan nyt kuinka kauan menee, kunnes hermot palaa ja on pakko hankkia uusi kamera, kun järkkärikin on sellainen lohmu ettei sitä viitsi kanniskella mukanaan ihan joka paikkaan. Kameran pitää mahtua taskuun ja olla helposti käyttöönotettavissa.

Äitienpäivälahjoja

Tänään vietetään äitienpäivää ja lahjatkin ovat varmaan jo annettuna, joten tässä paljastetaan meidän tämän kevään äitienpäiväaskartelut.

Korteiksi teimme perinteisesti kortit, joissa sisällä on lapsen valokuva. Valokuvat saamme aina lahjoituksena kuvaajalta, ja niistä kiva aina tehdä jonkinlainen kortti äidille.

Lahjaksi äidit saivat ihan omat harjat, koska isätkin saivat omansa isänpäivänä.

Tarkemmat ohjeet löytyvät yläreunan askarteluohjeet-linkin takaa.

Kotini on linnani?

Päivähoitoa voidaan järjestää hyvinkin erilaisissa tiloissa, on päiväkoteja, ryhmäperhepäiväkoteja (=ryhmiksiä) ja perhepäiväkoteja. Yhteistä kaikissa päivähoitopaikoissa on se, että siellä hoidetaan lapsia, jotka eivät ole hoitajien omia vaan jonkun toisen lapsia, monesti yhteistä on myös se, että kaikissa hoitopaikoissa on tiloja, joihin lapset eivät saa mennä ilman valvontaa tai ei olleenkaan.

 

Perhepäivähoitopaikka eroaa päivähoidon muista toimipaikoista, päiväkodista ja ryhmiksestä, siinä että se on yleensä myös jonkun koti, koti jossa asuu perhe, pariskunta tai hoitaja yksinään. Usein perhepäivähoidossa on myös hoitajan omia lapsia, joko hoitoikäisiä tai sitä isompia, tai muita perheen jäseniä, kuten puoliso, tai vaikkapa hoitajan omat vanhemmat.

 

Perhepäiväkodilla on siis useita käyttötarkoituksia, toimia hoitajan työpaikkana, kotina ja hoidettavien turvallisena hoitopaikkana. Millaisin ehdoin nämä käyttötarkoitukset sitten saadaan toimimaan yhdessä?  Kenen ehdoilla asunnossa eletään tai ollaan?

 

Näiden kysymysten ratkaisu vaatii yhteistyötä ja joustoa sekä asunnossa asuvilta että hoitopaikkaa käyttäviltä lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Vaaditaan myös kykyä asettua toisen asemaan: miltä minusta tuntuisi viedä lapseni hoitopaikkaan, jos itse en saisi tulla pidemmälle kuin eteiseen tai pahimmassa tapauksessa jättäisin ja hakisin lapseni hoitopaikan pihasta? Tai jos olisin hoitaja tai hoitajan perheen jäsen, pitäisinkö siitä, että kotiini saapasteltaisiin mutaisilla kengillä hakemaan lasta asunnon perimmäisestä nurkasta? 

 

Meidän kotimme on hoitolasten hoitopaikka päivisin, jolloin meillä on ovet auki ja jokaisella hoitolapsen hakijalla on mahdollisuus tulla hakemaan lapsensa juuri siitä huoneesta missä satumme sillä hetkellä olemaan. Meillä saa istua hetkeksi keittiön pöydän ääreen odottelemaan lastansa välipalapöydästä, mutta kahvitarjoilua meillä ei ole, koska kahvia meillä ei muutenkaan keitetä. Välipalaa saatan tarjota, jos sitä pöydässä vielä tarjolla sattuu olemaan. Päivisin meillä eletään hoitolasten ehdoilla, koska pienillä lapsilla on oikeus säännöllisiin ruoka-aikoihin ja rauhallisiin päiväuniin. Myös oma perhe ottaa tämän huomioon toimissaan, jos kotona sattuvat olemaan.

 

Iltasin, viikonloppuisin ja lomillani kotimme on perheemme koti, jolloin ovet ovat useimmiten lukossa ja tiskitkin saattavat olla hujan hajan tiskipöytää.

 

Hyvä esimerkki siitä kuinka oma lapsi pienenä ymmärsi äidin työajan ja vapaa-ajan eron: Päivisin oma nuorin lapsemme oli hyvin omatoiminen ja avulias, mm. vaatteet menivät sisälle tullessa aina nätisti omille paikoilleen henkareihin, naulakkoon ja laatikoihin, mutta kun tulimme iltapäivällä ulkoilemasta lapsemme riisui vaatteensa yhteen myttyyn keskelle kuraeteisen lattiaa - taisi loppua hänelläkin "työpäivä" siihen kun hoitolapset haettiin :D