Eläimiä ja kummituksia

Tänään olimme  kirjaston satutunnilla. Luettavina olivat tällä kertaa Christa Kempteri  ja Frauke Weldin  Herra Jänis ja rouva Karhu, Jonathan Emmetin ja Vanessa Cabban Possun pöksyt ja
 lopuksi luettiin vielä Tony Mittonin Kummitusten yö. Satujen jälkeen lapset askartelivat itselleen naamarit ja ihan lopuksi lapset saivat vielä uudet tarrat satupasseihinsa liimattaviksi.

Haaste

Haasteita tulee aina joskus vastaan blogeja lukiessa, muttta tämä on ihan ensimmäinen omassa bloggerin blogissani. Kiitos haasteesta menee Suklaamonsterin seikkailut-blogiin. Kovin hyvä en tällaisissa ole, mutta tämä vaikuttaa hauskalta, joten yritetään.

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, 

joilla on alle 200 lukijaa ja kasvattaa niiden lukijakuntaa:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään

2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut

3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen

4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat

6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)

Joten 11 asiaa minusta:

1. Olen elokuvien suurkuluttaja, kaikki kelpaa.
2. Kadehdin ihmisiä, joilla on kaikki tavarat aina omilla paikoillaan.
3. Lempipaikkani on Lapissa, tunturissa, jossa ei kuulu kuin korkeintaan poronkellon kilkatus.
4. Olen kiertänyt lähes koko Euroopan - junalla, koska pelkään lentämistä.
5. Haluaisin joskus mennä Australiaan - Kuinkahan kauan matka kestää junalla ja laivalla? Vai kilo rauhoittavia ja pakkopaita?
6. Puhun ennen kuin ajattelen, ja siitä on joskus haittaa. - Ai joskus?
7. Minulla on aina jotakin kesken, askarteluja, käsitöitä tms. ja joskus ne ei valmistu koskaan.
8. Vihaan ulkohuusseja ja bajamajoja, ja yritän välttää tilanteita / tapahtumia, joissa ei ole muuta vaihtoehtoa.
9. Olen hyvä kadottamaan asioita
10. Inhoan hämähäkkejä ja taskurapuja, niillä on ihan liikaa jalkoja.
11. Itken aina hautajaisissa, vaikka en edes tuntisi vainajaa.



Vastaukset kysymyksiin, jotka sain Suklaamonsterilta:

1. Mikä joulussa on parasta?
Joulussa on parasta se, että voi askarrella kortteja, valmistaa lahjoja ja tehdä paketteja, eikä kukaan kysy miksi.
2. Jouluherkku, jota on pakko saada joka joulu?
Luumukiisseli ja kanelikermavaahto, joita en tee koskaan muutoin kuin jouluksi. No, suklaatakin on pakko jouluna syödä, mutta sitä syön muulloinkin... vaikka ei ehkä pitäisi.
3. Onko jokin jouluruoka, mitä et voi sietää? 
 Maksalaatikkoa ei meidän joulupöydästä löydy.
4. Aito kuusi vai muovikuusi?
Ehdottomasti aito, vaikka sitten kiroilen niiden neulasten kanssa juhannukseen asti.
5. Onko joulua ilman lunta ja pakkasta? Voisitko siis viettää joulua jossain lämpimässä maassa?
Joulu on juuri siellä, missä ihmiset kokoontuvat yhteen, joten voisin kuvitella viettäväni joulua myös lämpimässä.
6. Paras joululaulu? Entä elokuva?
Parhaat joululaulut ovat helppoja, joita voi lasten kanssa rallatella. Paras elokuva on ehdottomasti Lumiukko, jota ilman ei joulu tule.
7. Perinteinen vai moderni joulu?
Perinteiset jouluruuat pitää olla, mutta muita varsinaisia jouluperinteitä meillä ei ole, tai no suku kokoontuu yhteen enemmän tai vähemmän jouluna, ja sekin kait on perinne.
8. Milloin laitat jouluvalot ja koristeet?
Marras-joulukuulla mutta esim. joulukuusi tuodaan sisälle ja koristellaan vasta aattona.
9. Moneltako lahjat jaetaan teidän kotona?
Lahjat jaetaan ruokailun jälkeen, joskin tällä hetkellä, kun joulua vietetään aikuisten kesken, niin lahjominen ei ole joulussa se tärkein pointti.
10. Paras saamasi joululahja?
Varmaan se punatukkainen nukke, jonka sain lapsena joululahjaksi. Sitä varten piti olla kilttinä tosi kauan. ;D
11. Teetkö itse jouluruuat vai ostatko valmiina?
Jouluruokien valmistaminen itse kuuluu meidän jouluun, ja joulu varmaan jää tulematta jos en tee isoa vuorta jouluruokia.

Haasteeni lähtee seuraaville blogeille:

Arjen hippusia
Aurinkoipanat
Pajupellon perhepäiväkoti
Perhepäivähoidon tähtihetkiä
Perhepäivähoito ja suurperheen arki
Päivin perhepäivähoitoa

Jaanailijan uusi elämä
Merry Christmas
Sinisen siiven satuja


Ja tässä omat kysymykseni haastetuille:

1. Paras vuoden aika, miksi?
2. Paras paikka?
3. Mitä muuttaisit kotonasi?
4. Jos voisit tehdä ihan mitä tahansa työksesi, mitä se olisi?
5. Missä asiassa olet hyvä, vahvat puolesi?
6. Minkä taidon haluaisit oppia?
7. Oletko suunnittelija vai elätkö hetkessä?
8. Kenet julkisuuden / historian / kuvitteellisen henkilön haluaisit tavata? 
9. Ihanin asia, joka sinua on kohdannut?
10. Mikä asia saa sinut kyyneliin?
11. Jos löytäisit taikalampun mitkä olisivat ne kuuluisat kolme toivomustasi?

Viikon tapahtumia

Tämä viikko on kulunut lähinnä vesisateesa ulkoillen. Lapsilla on ollut kivaa, vaikka sataa, hoitajilla  taas ei sitten niinkään, ainakaan silloin kun mennään sisälle.

Sisälläkin olemme ehtineet leikkiä iltapäivisin, ja tällä viikolla ollaan hoidettu nukkeja, pidetty vaatekauppaa ja välillä on joku joutunut käymään lääkärikin puheilla.

Askartelua meillä ei ole tällä viikolla ollut ohjatusti lainkaan, mutta lapset ovat ihan omatoimisesti piirtäneet, värittäneet, leikanneet ja liimanneet. Onpa pari lasta tehneet korttejakin mm. kuvassa olevan kortin 5-vuoias teki kaverilleen, kun oli menossa syntymäpäiville. Kummasti vaan on tuo porukan vanhin lapsi löytänyt hoitajan korttiaskartelutarvikkeet ja sommittelukin onnistuu aika mallikkaasti.  

Talven merkkejä?

Talven tuloon liittyy erilaisia merkkejä: lehdet tippuvat puista, ilma kylmenee ja sataa lunta.

Meillä yksi varma talven merkki on se, että koulujen liikuntatunnit siirtyvät sisätiloihin, eli liikuntahallille. Jo vuosien ajan tämä varma talven merkki on aiheuttanut harmaita hiuksia meille hoitajille, jotka pienten lasten kanssa käymme liikuntahallilla omien lapsiryhmiemme kanssa.

Hallivuorojen alkaminen syksyllä on lapsista hauska ja odotettu tapahtuma. Syksyllä hallissa onkin kiva käydä, kun on tilaa temmeltää ja temppuilla, vaikka lapsia usein on lähes neljäkymmentä ja joskus jopa enemmänkin. Talven tullen hallin valtaavat koululaiset, joilla tuntuu olevan ikuinen etuoikeus hallin käyttövuoroihin.

Asia nousi taas tänään esille erään tietyn liikunnanopettajan tuodessa ryhmänsä hallille. Opettaja ilmoittaa tyynen rauhallisesti tarvitsevansa ryhmänsä käyttöön kaksi hallin lohkoista, ja alkaa laskea jakoverhoa alas, jolloin käyttöömme jää yksi lohko. Pikainen laskutulos osoittaa päivähoitoikäisiä olevan n.30 + hoitajat, kun taas koululaisryhmässä on 11 + opettaja. Reilua, eikö?

Salaisen Jouluystävän 1. paketti

Tänään sitten ehdin hakea paketin postista. Sain sieltä pahvilaatikon johon oli pakattu kaksi pakettia, Kismet Fazerina-suklaata ja älyttömän kaunis LED-valosarja. Kortissa toivoteltiin Hyvää joulunodotusta.

Mieluisin näistä oli ehdottomasti tuo valosarja, koska olen etsinyt sopivaa valosarjaa, enkä ole löytänyt. Tällaista ei vielä ole tullut vastaan ja se on juuri täydellinen.

Kiitos Salaiselle Ystävälleni

Vähän kyllä ihmettelin kuinka paketti oli päässyt lähtemään ilman postimaksua lähettäjältä, mutta niin vain oli käynyt. Lunastin siis pakettini postista maksamalla unohtuneen postimaksun. Onneksi paketti ei kuitenkaan jäänyt tästä syystä kokonaan saamatta.

Pikapostaus

Siinä se nyt on! Odotettu paketti, joka ei voi olla keltään muulta kuin Salaiselta Jouluystävältäni. Valitettavasti en varmaan tänään enää ehdi sitä hakea, vaan täytyy jännittää vielä huomiseen asti.

ti-ti-tyy... vai kraaak?

Lintulaudan elämää on hauska seurailla lasten kanssa. Syksyllä voi seurailla kuinka linnut löytävät tiensä laudalle ja talven mittaan voi laskea kuinka monta lintua laudalla käy, isoja parvia vaiko yksittäisiä yksilöitä tai kuinka monta lajia laudalla vierailee. Talvella voi sitten käydä katsomassa laudan alla lumessa olevia erilaisia jälkiä.

Vihdoin myös tämän talon pihalle on laitettu lintulauta. Laudan hankkiminen olikin hieman työläs tehtävä, koska halusimme íson laudan, ja mielellään sellaisen jonka voi laittaa tolpan päähän. Tällainen meillä oli ennenkin, mutta se unohtui muuttaessa vanhan talon pihaan, eikä sitten enää yli vuoden päästä muutosta kehdattu kysellä laudan perään, kun ei oltu sitä aiemmin osattu kaivata.

No laudan hankkiminen osoittautui todella työlääksi ja lopulta päädyimme ripustettavaan malliin. Koska tontillamme ei kasva yhtään puuta, niin viime talven lauta roikkui keinun rungossa, josta lauta ei kuitenkaan näkynyt sisälle. Nyt lauta viritettiin tolppaan amppelipidikkeen avulla, ja sitä voi katsella keittiön ikkunasta.

Vanhassa paikassa laudalla tai sen alla kävi ruokailemassa tuttuje pikkulintujen lisäksi useita eri eläimiä, kuten esim. fasaaneja, oravia, hiiriä ja istuipa pari kertaa puussa varpuspöllökin katselemassa sisälle keittiöön.

Täällä laudalle on nyt jo löytänyt tiensä ainakin tali- ja sinitiaiset, sekä pari "hieman" suurempaa lintua, kuten kuvassa oleva harakka. Harakkasuvun lisäksi laudan alla vierailee myös neljän variksen kopla, jotka raakkuvat kilpaa keskenään.

Tarinoita Muumilaaksosta

Muumilaaksossa seikkailevat kaikki Tove Janssonin rakkaat hahmot: Miimipeikko, Muumimamma, Muumipappa, Niiskuneiti, Nipsu, Mymmeli, Vilijonkka, Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy. Muumit joutuvat erilaisiin seikkailuihin mutta säilyttävät aina muumimaisen elämänasenteensa. Kaikenikäiset ihmiset löytävät Janssonin tarinoista jotakin tuttua, jotain elämän mittaista ja jotain arvaamatonta.

Tämä kokoelmateos sisältää seuraavat kirjat: Muumipeikko ja pyrstötähti, Taikurin hattu, Taikatalvi ja Muumipappa ja meri

Kirjoittanut ja kuvittanut: Tove Jansson
Suomentanut: Laila Järvinen
Kustantanut: WSOY

Sataa vettä, suuria pisaroita

Aamupäivän ulkoilu sujui vesisateessa värjötellen... ainakin hoitajien mielestä. Jälleen kerran se leikkikentän katos olisi ollut tarpeen.

Lapsia vesisade taas ei haitannut ollenkaan, vaan vauhtia piisasi vaikka muille jakaa. Tämän syksyn aikana leikkikentällä on alkanut käydä pari muutakin hoitajaa, meidän "vakinaisten" kahden lisäksi. Mukava kun lapsilla on mahdollisus leikkiä isommallakin ryhmällä ja erityisesti sitä samanikäistä leikkiseuraa löytyy jokaiselle.

Varpaita on laitettu vauhtiin sekä ulkona, että sisällä. Ollaan leikitty vanhoja tuttuja leikkejä ja paria uuttakin. Tiistain hallivuorolla liikuttiin temppuradalla, leikittiin hippaa ja leikkivarjolla. Meidän ryhmän lapset ovat kaikki tosi liikunnallisia, eikä heitä tarvi patistella liikkumaan.

Valmiina...

Tänään olimme koko tiimin voimin kisailemassa urheilukentällä. Olimme alustavasti pyytäneet kaupungin miehiä avaamaan välinevaraston meille, jotta saamme tarvikkeita käyttöömme. No, ovi oli kyllä auki, mutta varastoon oli levitetty kaikkien välineiden päälle jokin iso painava matto, joten ihan hirveästi ei välineitä sitten käyttöön saatu.

Välineiden vähyydestä johtuen tai siitä riippumatta valitsimme tämän kerran lajeiksi viestijuoksun, joka onnistui aikas hyvin, vaikka olikin lapsille uusi laji. Lisäksi lapset hyppäsivät pituutta, heittivät rakettikeihästä ja palloa.

Tällä kertaa palkintoja ei jaettu kentällä vaan lapset saavat omat Vauhtivarvas -mitalinsa sitten teema viikkojen päättyessä ensi perjantaina.