Arvonta!

Vielä pari päivää aikaa osallistua arvontaan, palkintona unilorukortteja!

"klick"

Omenapainantaa



Koska nyt ulkoiluilmat ovat olleet todella ihania, niin eihän sitä kannata sisällä alkaa askartelemaan. Pakkasimme siis jälleen askartelutarvikkeet mukaan ja suuntasimme leikkikentälle. Tällä kertaa painoimme omenoilla vesiväripaperille.

Tarvikkeiksi tarvitaan askartelumaalia, paperia, omenoita (tai jotain muita hedelmiä, kasviksia tai juureksia), superlonilevyä ja lautasia. Omenat leikataan kahtia. Maalia laitetaan lautaselle ja superlonilevy laitetaan maalin päälle. Painellaan kunnes maalia on tasaisesti superlonlevyssä. Sitten vaan painetaan ensin omenanpuolikas superlonlevyyn ja sitten paperille.

Onko pakko?

Tässä muutamana päivänä hoitajien välisissä keskusteluissa on esille tullut se, kuinka lasten kanssa ei pakolla saavuteta mitään. Lähes jokainen lapsi (ja aikuinenkin) lyö jarrut pohjaan kun kuulee, että on pakko tehdä jotakin: nukkua, syödä, osallistua...

Pakko voi olla pahimmillaan hyvin lamauttava, kun ajatukset täyttää vain se iso PAKKO, jota ei voi kiertää, alittaa tai saati sitten ylittää. Kun Iso Pakko on kerran saanut kiinni, ei sitä hevillä pääse eroon. Erityisen lujasti Iso Pakko tarraa kiinni ujoon, hiljaiseen tai muutoin epävarmaan lapseen. Iso Pakko vaanii usein uudessa paikassa, kun lapsi on vielä tutustumisvaiheessa.

Olemmeko me aikuiset joskus liian kiintyneitä omiin toimintatapoihimme ja niistä tulee lapselle Isoja Pakkoja? Miten välttyisimme Isolta Pakolta, mitä me aikuiset voisimme tehdä, jotta Iso Pakko ei hyppäisi pienen avuttoman lapsen kimppuun?

Toimintaympäristö



Meidän alueen perhepäivähoitajat ovat määritelleet perhepäivähoidon toimintaympäristön omassa tiimivasussaan seuraavasti:

Perhepäivähoidon toimintaympäristönä toimii hoitajan oma koti. Perhepäivähoito tarjoaa turvallisen, monipuolisen ja rikkaan toimintaympäristön, jossa lapsi harjoittelee hänelle tärkeitä taitoja mielekkäällä tavalla. Perhepäivähoidossa lapsia hoitaa yksi hoitaja pienryhmässä, joka takaa lapsille rauhallisen ja yksilöllisen hoidon sekä aidon kodin tunnelman.

Oman ryhmäni toimintaympäristö on tietysti oma kotini, vuonna 2011 valmistunut omakotitalomme alakerta. Lasten käytössä on koko alakerta lukuunottamatta pesutiloja, ja kodinhoitohuonekin on käytössä vain silloin kun olen lasten mukana. Kodinhoitohuone on koirien "oma"huone. Tarkemmin olen esitellyt kotimme tiloja tunnisteella "tilat".

Oikeastaan sisätiloja tärkeämpää on ulkoilumahdollisuudet. Me asumme pienen kaupungin keskustassa, ja tässä on kävelymatkan päässä sekä ulkoilualueita, metsää, leikkikenttiä sekä kaikki kaupungin palvelut: kirjasto, liikuntahalli, urheilukentät... Tästä on helppo lähteä lasten kanssa pienelle tai vähän isommalle retkelle. Lisäksi kun meitä on tässä useampia hoitajia, lapsilla on mahdollisuus leikkiä isommassa ryhmässä ja omanikäistä leikkiseuraa löytyy toisten hoitajien ryhmistä.

Meidän omalla pienellä tontillamme on lapsilla iso leikkimökki ja pienehkö, mutta riittävä leikkialue, jossa on hiekkapohja. Leikkialueelle on valmistumassa lapsille pieni kiipeilyteline ja liukumäki. Heti oman tontin naapurissa on lähin leikkikenttä, jossa ulkoilemmekin usein aamupäivisin.

Mutta kaikkea tätä ulkoista toimintaympäristöä tärkeämpää on se henkinen ympäristö, jossa lapsi viettää päivänsä. Lapsella pitää olla tieto siitä, että hän on hyväksytty omana itsenään, että aikuinen auttaa tarvittaessa, asettaa riittävät mutta kuitenkin sallivat rajat, joiden sisällä lapsi voi päättää itsenäisesti omista asioistaa ja voi toimia haastaen omat taitonsa, oppien uutta vailla turhia rajoittavia kieltoja.

Nyt haastankin sinut osallistumaan

Arvontaan

jossa kerrot omasta ympäristöstäsi, missä toimit lasten kanssa. Lapset voivat olla hoitolapsia, omia lapsia, lapsenlapsia tai vaikkapa lainassa naapurilta.

Palkintona unilorukortteja.

Arvonta sivulle:

"klick"

Ro-ro-ro-bot-bot-botteja...

Jo tiistaina raahasimme leikkikentälle mukanamme 2"x2" palasia, maalia, siveltimiä, nauloja, vasaroita... Aluksi lapset maalasivat puunpalat haluamallaan värillä ja kun ilma on ollut hivenen kosteahkoa, ei maali tahtonut oikein kuivua. Jätimmekin tarvikkeet kentän lelulaatikkoon odottelemaan jatkoa...

... Ja vihdoinkin tänään saimme viikon askartelut valmiiksi: Tänään lapset naulasivat nauloja robottiensa jaloiksi, silmiksi, antenneiksi ja ties miksi.

Idean tähän askarteluun nappasin muistaakseni Aurinkoipanat-blogista jo kauan aikaa sitten.

Nyt riittää!

 

Tänään ulkoiluajan satoi taas vettä, johan sitä on satanutkin. Lapsia sade ei haittaa yhtään, silloinhan saa aikaan parhaat kuraleikit. Lapset olivatkin hiekassa yltäpäältä, kun pääsimme takaisin hoitopaikkaan.

 

Päiväuniaikaan aurinko on alkanut paistaa ihan kunnolla, joten toiveissa on, että iltapäivälläkin päästään ulos, kun ei ole niin väliksi ehtiikö sadekamppeet kuivua vai ei.

 



Retkipäivä

Vihdoin sateeton päivä! Aamusta pakkasimme eväät repuun ja lähdimme kävelemään läheistä järveä kiertävälle kuntopolulle. Tänään olikin kiva retkipäivä näin hoitajien näkökulmasta, kun mukana oli vain ryhmien isommat lapset. retkelle lähdettiin sis kahden hoitajan ja kolmen hoitolapsen voimin.

Kuntopolulle päästyämme suuntasimme ensimmäiseksi katsomaan tekemäämme kätköä, mutta piilottamaamme purkkia ei enää löytynyt mistään. Olisihan se olllut kiva jos purkki olisi löytynyt ja olisimme nähneet kuka purkilla oli vieraillut. Nyt vaan sitten keksimään uutta piiloa uudelle purkille.

Takaisin tullessa alkoi lasten jalkoja jo väsy painaa, niin oli meno verkkaista. Hoitopaikkaan päästyämme söimme lounaan ja menimme päiväleville, jonne molemmat nukahtivat ennen sadun loppumista.

Erilainen päivä

Tänään meillä oli aamupäivällä "vieraita", kun lupasin katsoa toisen hoitajan lapsia hänen lääkärikäyntinsä ajan. Vettä satoi kaatamalla, joten päätimme sitten olla sisällä. Ensin lapset leikkivät jonkin aikaa ja sitten pelattiin pelejä. Sitten olikin toisten aika lähteä takaisin omaan hoitopaikkaansa.

Ennen päiväunia luimme Petteri Kaniinia ja välipalan jälkeen menimme ulos odottamaan, että yhtä lasta tullaan hakemaan neuvolareissuun. Juuri kun hakija kurvasi mutkasta pihatiellemme. alkoi sataa taas kuin saavista ja palasimme viimeisen lapsen kanssa takaisin sisälle.

Sisällä opetin lapselle kuinka pelataan Luko-peliä. Lapsi olikin uudesta taidostaan todella ylpeä, ja huusi jo ovelle tulleelle vanhemmalleen isoon ääneen: MÄ OPIN UUDEN PELIN!

Petteri Kaniinin satumaailma

Petteri Kaniinin satumaailmaan on koottu Beatrix Potterin koko tuotanto, kaikki Petteri Kaniini-kirjat kuvituksineen. Tarinat ovat alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessään.

Teoksen sivuilla tapaamme kaikki Potterin rakastetut eläinsankarit: vilkkaan Petteri Kaniinin, herttaisen Rosina Ankkasen, kovia kokevan sammakkoherra Jeremias Rimppakintun, näsäviisaan orava Nokkelan ja monet muut.

Koska tarinat pohjautuvat usein todellisiin paikkoihin, ihmisiin tai eläimiin, jokaista kertomusta edeltää lyhyt johdatus sen syntyvaiheisiin.

Kirjoittanut ja kuvittanut: Beatrix Potter

Useita suomentajia

Kustannus: Kustannusosakeyhtiö Otava 2002

Beatrix Potter (1866-1943) syntyi Lontoossa ja eli melko yksinäisen ja suojatun lapsuuden. Perhe vietti kesät maalla, aluksi Skotlannissa ja myöhemmin Englannin Järviseudulla. Näillä lomilla Potter oppi rakastamaan luontoa ja tekemään siitä omia tarkkoja havaintojaan.

Beatrix Potterilla oli tapana kuvittaa kirjeet, joita hän lähetti ystäviensä lapsille. Tälläiseen kirjeeseen perustuu myös hänen esikoisteoksensa Petteri Kaniini. Potter tarjosi käsikirjoitusta useille kustantajille, mutta huonolla menestyksellä. Kun Frederick Warne vuonna 1902 julkaisi kirjan, siitä tuli oitis yleisön suosikki.

Kirjoistaan ansaitsemilla rahoilla Potter osti itselleen talon Järviseudulta, rakastamastaan Sawreyn kylästä. Kirjoittaminen ja maalaaminen jäivät maaseudulla vähemmälle, silä Potter ryhtyi viljelemään maata ja kasvattamaan lampaita.

Beatrix Potterin satumaailma on säilyttänyt ajattoman viehätyksensä. Tarinoiden veitikkamainen ja lämminhenkinen viisaus, luonnonläheisyys ja liikuttavan inhimilliset eläinhahmot vetoavat lapsiin kaikkialla maailmassa.

Äitien tekemää

kuva: Saarioinen
 

Tänään ulkoilimmekin hieman pidempään kuin yleensä. Ulkona olikin mukava olla, kun aurinko paistoi ja leikkikentällä oli useampia hoitajia lapsineen.  Ruoanlaittoonkaan ei ollut mikään kiire, kun meidän tämän  päiväinen ruoka oli "äitien" tekemää, joten valmisteltavaa oli vain lisukkeet.

 

Jostain syystä tämän ryhmän lempiruokaa on juurikin tämä maksalaatikko, joka uppoaa kaikille lapsille, myös sille nirsoimmalle, joka yleensä ilmoittaa hyvissä ajoin ennen ruokailua, mitä ei aio syödä. No, oliha tänäänkin jotain mikä oli "ensyö"-listalla: "Mä en sitten syö parsakaalia" (meillä oli kukkakaalia), sanoin kuitenkin laittavani lautaselle vähän maistiaiseksi "Joo, mut laita sitten vaan VÄHÄN sitä PARSAkaalia."

... Ja sinne meni kukkakaali lautaselta.

Ripsis, ropsis

Tällä viikolla on lähes jokaisena päivänä satanut joko aamusta tai illasta. Pari aamua on valjennut enemmän tai vähämmän sumuisena, joten suunnitellut rantareissut jäivät meidän porukalta tältä viikolta väliin.

Lapset ovat ulkona keittäneet mutasoppaa ja sisällä leikkineet prinsessaa.

Ensi viikolla ryhmä onkin taas koossa, kun viimeinen lomalainen aloittaa hoitonsa.

Arki alkaa

Lomat on tältä kesää pidetty ja lähes kaikki lapset ovat palanneet lomilta takaisin hoitoon. Tälle viikolle on luvattu vielä kesäisiä ilmoja, joten niistä nautitaan vielä ulkoilemalla paljon.

Syksy on mukava aloittaa tutulla ryhmällä, ja lapset tulivatkin iloisella mielellä taas hoitoon. Kavereita kyseltiin heti ovella, eihän niitä kaikkia hoitokavereita ole nähty pitkiin aikoihin tai ainakaan muutamaan viikkoon.