Joulukalenteri

Tämän vuoden joulukalenteri avautuu Ipanailoa-blogissa huomenna,

ja jokaisena päivänä jouluun asti kello 6.00.

Onnikonna - tunnelorupussi

Pari päivää sitten meille tuli postissa uudet lorukortit, jotka tilasin Riimikirpusta. Nämä ovat Onnikonnan tunnelorukortit, joissa kaikissa on ihan uusia loruja ja mahtavat mielikuvitusta ruokkivat kuvat. Nyt meillä on paljon uusia lorukortteja, kunhan vielä päästään näitä lasten kanssa loruttelemaan.

Lorukorttivaihto

Tänään posti toi meille uusia lorukortteja. Nämä kortit tulivat Outin lorukorttivaidosta. Aiheena oli tällä kertaa ammatit, ja näitä kortteja on tällä kertaa yhdeksän. Oma korttini on tuo missä on rekan kuva.

Salaisen jouluystävän toinen paketti

Tiistaina sain tiedon, että saan sittenkin toisen joulupakettini. Tässä paketissa ehkä toiseksi ihaninta on tämä jouluinen pussi johon lahja oli paketoitu, tai siis päälimmäisenä oli nuottipaperi ja siellä sisällä tämä ihana joulukassi. Kassista irroitin tosi varovasti teipit, ja sain kassin itselleni käyttöön.

Paketista löytyi peli ja karkkia sekä tietysti kortti. 

Viimeisen paketin myötä selviää, kuka lähetti paketteja kenellekin... jännittävää!

Ohi on!

 

Joulujuhlat ovat sitten tältä vuodelta ohi. Ihan nappiin ei taaskaan mennyt, tila oli esimerkiksi kahteen kertaan buukattu sekä keskiviikkoillaksi, jolloin olimme järjestelemässä, että myös eiliseksi juhlaillaksi. Mikrofonin kanssa oli ongelmia, kuten ihan joka ikinen vuosi. Mikä ihme siinä on, ettei niitä laitteita voi tarkistaa etukäteen. Kaikki ongelmat kuitenkin saatiin lopulta ratkaistua ja juhla saatiin pidettyä. Mitä nyt juontaja unohti lukea yhden lapun loppuun, mutta ei kerrota kenellekkään, että se unohtui ;) , eihän? Lopuksi tarjolla oli mehua ja joulutorttuja.

Ihaninta illassa oli kuitenkin se, että lapset olivat innokkaina mukana. Lasten esitykset saivatkin raikuvia aplodeja jokaisen numeron jälkeen. Se että lapset saavat tälläisen kokemuksen on sen kaiken vaivan väärti, joten eiköhän niitä juhlia vietetä taas ensi vuonna.

Uusi pohja

 

Vaihdoin blogiin talvisemman ilmeen - lunta odotellessa...

Joulukalenterivinkkejä

kuva Nuori Suomi

Nuoren Suomen uudet liikunnalliset joulukalenterikortit voit tulostaa täältä.

Tonttu Toljanteri seikkailee jälleen tv2:n joulukalenterissa. Sen voi halutessaan katsoa myös Areenasta, tässä kuitenkin vähän vanhan muisteloita, uusia odotellessa.

Syntymäpäivät

Tänään meillä onkin hieman erilainen iltapäivä tiedossa. Unien jälkeen lähdemme yhden hoitolapsen kotiin syntymäpäiville. Lahjat on pakattuna ja lapsia vähän jännittää mitä on tulossa, poikkeaahan tämän kertainen juhliminen normaalista.

Ennen unia kävimme vielä joulujuhlaohjelman läpi, koska ensi viikon olen vapailla ja joulujuhla osuus samaiselle viikolle. Harjoitella ei siis enää ehditä, mutta hienosti lapset osaavat suurimman osan lauluista, joten emmeköhän me selviä siitä kunnialla.

Haluaisin jakaa teidän kanssanne tarinan, joka toivottavasti herättää ajatuksia...

Postaus on tosi pitkä, toivottavasti jaksatte kuitenkin sen lukea.

Pieni poika

Kerran pieni poika meni kouluun. Hän oli hyvin pieni poika ja se oli hyvin suuri koulu, mutta kun pieni poika huomasi, että luokkaan pääsi suoraan ulko-ovesta, hän oli onnellinen. Eikä koulukaan näyttänyt ihan niin suurelta enää.

Eräänä aamuna, kun pieni poika oli ollut koulussa jonkin aikaa, opettaja sanoi: "Tänään piirrämme kuvan". "Hyvä!" ajatteli pieni poika. Hän piti piirtämisestä. Hän osasi piirtää kaikenlaista: leijonia ja tiikereitä, kanoja ja lehmiä, junia ja veneitä. Ja hän otti värikynänsä esille ja alkoi piirtää.

Mutta opettaja sanoi:"Odota! Ei saa alkaa vielä!" Ja hän odotti kunnes kaikki olivat valmiina. "Nyt" sanoi opettaja, "me piirrämme kukkia". "Hyvä" ajatteli pieni poika. Hän piti kukkien piirtämisestä. Ja hän alkoi piirtää kauniita kukkia keltaisella, oransilla ja sinisellä kynällä.

Mutta opettaja sanoi:"Odota! Ja minä näytän sinulle kuinka". Ja se oli punainen vihreällä varrella. "Noin", sanoi opettaja. "Nyt saatte aloittaa".

Pieni poika katsoi opettajan kukkaa. Sitten hän katsoi omaa kukkaansa. Hän piti omastaan enemmän kuin opettajan. Mutta hän ei sanonut mitään. Hän vain käänsi paperinsa ja piirsi kukan. Se oli punainen vihreällä varrella.

Toisena päivänä kun pieni poika oli avannut oven ulkoa aivan itse, opettaja sanoi:"Tänään me teemme jotakin savesta. "Hyvä!" ajatteli pieni poika. Hän piti savesta. Hän osasi tehdä kaikenlaista savesta: käärmeitä ja lumiukkoja, elefantteja ja hiiriä, autoja ja laivoja-  Ja hän alkoi taputella ja vaivata savipalloansa.

Mutta opettaja sanoi:"Odota! Ei saa alkaa vielä!" Ja hän odotti kunnes kaikki olivat valmiina. "Nyt" sanoi opettaja, "Me muovaamme astian". "Hyvä" ajatteli pieni poika. Hän piti astioitten muovaamisesta. Ja hän alkoi tehdä muutamia, kaiken kokoisia ja muotoisia.

Mutta opettaja sanoi:"Odota! Ja minä näytän sinulle kuinka". Ja hän näytti kaikille kuinka yksi syvä astia muovataan. "Noin", sanoi opettaja. "Nyt saatte aloittaa".

Pieni poika katsoi opettajan astiaa. Sitten hän katsoi omaansa. Hän piti omastaan enemmän kuin opettajan. Mutta hän ei sanonut mitään. Hän vain vaivasi savensa yhdeksi isoksi palloksi jälleen ja muovasi astian. Se oli syvä astia.

Ja hyvin pieni poika oppi odottamaan ja katselemaan ja tekemään kaikki juuri niin kuin opettajakin. Ja hyvin pian hän ei tehnyt mitään omintakeisesti.

Ja sitten tapahtui, että pieni poika ja hänen perheensä muuttivat toiseen taloon, toisessa kaupungissa ja pienen pojan täytyi mennä toiseen kouluun.

Tämä koulu oli vieläkin suurempi kuin se toinen, eikä ulkoa päässyt suoraan luokkahuoneeseen. Hänen täytyi siis mennä ylös suuria portaita ja kävellä pitkän käytävän päähän päästäkseen luokkaansa.

Ja ihan ensimmäisenä päivänä, kun hän oli siellä, opettaja sanoi: "Tänään piirrämme kuvan". "Hyvä!" ajatteli pieni poika ja hän odotti opettajan näyttävän hänelle mitä pitää tehdä. Mutta opettaja ei sanonut mitään. Hän vain käveli ympäri huonetta.

Kun hän tuli pienen pojan kohdalle, hän sanoi:"Etkö sinä haluakaan piirtää?" "Kyllä", sanoi pieni poika. "Mitä me piirrämme?" En tiedä ennen kuin olet saanut sen valmiiksi", sanoi opettaja. "Kuinka piirrän sen?" kysyi pieni poika. "Ihan niin kuin haluat", sanoi opettaja. "Ja minkävärisen vain?" kysyi pieni poika. "Minkävärisen vain", sanoi opettaja. "Jos jokainen piirtäisi saman kuvan, ja käyttäisi samoja värejä, kuinka tietäisin, kuka piirsi mitä ja mikä olisi mikä?" "En tiedä", sanoi pieni poika.

Ja hän alkoi piirtää punaista kukkaa vihreällä varrella.

Helen E Buckley

Hyvää viikon alkua, tehkää työnne ajatuksella...

Uppo-Nallen talviturkki

Uusissa seikkailuissaan Uppo-Nalle joutuu toinen toistaan jännittävämpiin tilanteisiin - kerran jopa toripoliisin pidättämäksi. Se käy isoisän kanssa urhoollisten kerthosssa, kulkeeb Reetan kanssa haarniskaan pukeutuneena linnanraunioilla, pääseepä neljän suloisen koiranpennun kummiksikin. Mutta Uppo-Nallen itsensä mielestä on tärkeintä, että se saa räätäli Leimun tekemän pörröisen talviturkin ja pääsee kouluhallituksen erityisluvalla peruskoulun ala-asteen ensimmäiselle luokalle. Ja aivan kaikkein tärkeintä on Uppo-nallen ikioman runokirjan "Uponneen kansan laulujen", ilmestyminen.

Kirjoittanut: Elina Karjalainen
Kuvittanut: Hannu Taina
Kustannus:WSOY 1978

Kynttilälyhty

Lasten kanssa olemme vähitellen alkaneet valmistautua joulujuhlaan. Tämän vuoden pöytäkoristeiksi olemme askarrelleet kynttilälyhtyjä lastenruokapurkeista.

Meidän lyhtyihin käytettiin seuraavia materiaaleja: pieni lastenruokapurkki, teippiä, maalia, ohutta metallilankaa, paperinarua ja Hyvää Joulua-tagi.

Ensin purkkiin teipattiin ohutta teippiä ristiin rastiin. Kun teipit olivat varmasti hyvin liimattu, niin koko purkki maalattiin pulloväreillä valkoiseksi, tarvittaessa useampaan kertaan. Maalin kuivuttua teipit poistetaan varovasti, ja purkki koristellaan. Me askartelimme ohuesta metallilangasta lyhtyyn kahvan johon pujotimme tagin. Lopuksi sidoimme kaulan ympäri kaksi sinistä ja yhden valkoisen paperinarun. Paperinarun päät avattiin ja niitä hieman muotoiltiin.

Näissä lyhdyissä on tarkoitus polttaa kuvasta poiketen led-tuikkua, jolloin ei ole palovaaraa, vaikka lyhdyt on koristeltu paperilla.

Saako lätäkössä läiskyttää?

Tämä kesä ja syksy ovat olleet erittäin kosteita, joten vesileikkikelejä on riittänyt ihan mukavasti. Kesän vesileikeistä onkin siirrytty kätevästi syksyn kuraleikkeihin, josta taas seuraa kiitettävä vaaterumba. Kyllä viimeistään tässä vaiheessa tulee ikävä sitä vanhan kodin kuraeteistä, jossa oli tilaa vaatteille kuivua. Tästä huolimatta meillä lapset ovat saaneet leikkiä ja kurastaa itsensä ihan joka päivä.

Lasten kurastaminen olikin yhtenä keskustelun aiheena jokin aika sitten. Eli pitääkö lapsen leikkiä niin, että pysyvät siisteinä? Vai saako lapset leikkiä vedellä, mudalla tai hiekalla? Ajatteletteko mitä vanhemmat sanovat lapsia hekiessaan? Vaivaantuvatko vanhemmat jos lapsi on yltäpäältä likainen ja lapsi pitäisi siinä kunnossa laittaa turvaistuimeen tai rattaisiin? Onko kaikilla lapsilla säänmukainen vaatetus? Kiellätkö lapsia sotkemasta vaatteitaan? Keksitkö lapsille sellaista tekemistä, että lapsi ei sotkeennu? Hakeudutteko sellaisiin leikkipaikkoihin missä on mahdollista leikkiä edes jotenkin puhtaana? Vai miten selviydytte tästä ajasta?

Läksiäiset

Eilen liikuntahallilla isot eivät näyttäneet mallia pienemmille vaan pienet liikkujat näyttivät mallia meidän eläkkeelle jäävälle kanslistille. Sananlaskun vastaisesti meillä siis pienet meni edellä ja iso perässä.

Maanantaiksi olimme sopineet, että läksiäisporukka tulee hallille, jonne olimme rakentaneet temppuradan "eläkekunnon" selvittämiseksi. Ja kivastihan tuo sujui ja temppurata tuli kunnolla suoritetuksi.

Hallilta lähteissämme huomasimme, että viereisen kaupan pihalla oli joku punanuttuinen ja valkopartainen tutun näköinen henkilö, joten suuntasimme kaupan eteen tarkistamaan valehtelevatko silmämme. Ja todentotta itse Joulupukkihan se siellä oli! Pukki kyseli lapsilta nimiä ja kuinka vanhoja lapset ovat. Hassu Pukki, kyllähän Pukin pitäisi lapset jo tuntea, kun on niin monena vuonna käynyt lapsia tervehtimässä! Toisaalta onhan pukki jo tosi vanha, joten eihän se nyt mikään ihme ole jos lasten nimet eivät ihan heti sieltä Pukin päästä löydy.

Tämä olikin antelias pukki kun lapset saivat perinteisten karkkien lisäksi myös oravatossut.

Oli siinä sitten kertomista vanhemmille kun tulivat hakemaan.

Isänpäiväkortti

Isompien kanssa askartelimme hieman vaikeammat kortit, koska meillä ollaan innostuneita paperin taittelusta. Olin jo aiemmin kesällä jostain netistä tallentanut koneelle ohjeen kauluspaidan taittelemiseksi.

Tarvikkeina meillä tässä siis A5-kokoinen kuviopaperi, pieni pala väripaperia, korttipohja, Onnea-tarra, tussi, liimaa ja koristeita oman valinnan mukaan. Ensin taittelimme paidat ohjeen mukaan, joskin kravatin teimme ohjeesta poiketen paperista leikkaamalla. Sitten liimasimme paidan 2-osaiseen korttipohjaan Onnea-tarran kanssa. Sisälle lapset kirjoittivat isälle ja liimasivat halutessaan koristeita.

Isänpäiväkortti



Tämän vuotiset kortit ovat aiemmin tekemiemme isänpäiväkorttien muunnoksia, nyt vain kuvioitu paperi on päällimmäisenä ja yksivärinen kortin sisällä. 

Tarvikkeina käytimme vesiväripaperia, värillistä paperia, peitevärejä, liimaa, Onnea-tarroja ja liima/tarrapaperia.

Aluksi vesiväripaperi kasteltiin märäksi ja siihen tehtiin kuvioita muutamalla värillä märkää-märälle tekniikalla. paperi kannattaa kastella kunnolla, jotta värit leviävät hyvin.

Kuivumisen jälkeen paperi taitetaan kortiksi ja sisään liimataan yksivärinen hieman pienempi paperi. Kortin sisään lapset piirsivät isän kuvan ja hoitaja kirjoitti yksinkertaisen onnittelun. Kanteen liimattiin Onnea-tarra ja kuviolävistäjällä tehtyjä lumihiutaleita, jotka liimattiin tarrapaprin avulla paikoilleen.

 

LetraTac - liimapaperi

Letra Tac on nopea, siisti ja taloudellinen tapa kiinnittää paperia ja kartonkia. Se toimii siirtämällä erittäin ohut liimapistekerros paperiin tai kartonkiin, myös  reunat tarttuvat jopa pienissä, epäsäännöllisen muotoisissa kohteissa.
LetraTac on kuiva liima joten ei sotkua eikä hajua. Se siirtyy vain minne haluat ja ylimääräisen voi helposti harjata pois. LetraTac voidaan myös asemoida uudelleen useita kertoja ennen lopullista tiukasti pysyvää, hapotonta kiinnitystä.

Tämän pakkauksen löysin kerran Tiimarista, ja tämä onkin osoittautunut käteväksi liiman korvikkeeksi mm. korttiaskartelussa. Tuotetta on lapsenkin helppo käyttää.

Koska pakkauksessa ei ole sanan sanaa suomea, niin ylläoleva teksti on minun "hyvällä" kielitaidolla lontoonkielestä käännettynä kutakuinkin noin. Mitään vastuuta en käännöksestä kumminkaan ota :D

Perjantai

Tänään olemme lasten pyynnöstä leiponeet. Alkuviikosta kun kyselin lapsilta, mitä tekisimme isälle lahjaksi, isommat halusivat ehdottomasti leipoa pullaa. Eihän siinä sitten muuta voinut tehdä kuin leipoa. Eilen teimme kävelyretken kauppaan ostamaan koristeita pullan päälle, joskin tarjonta oli vähän huono esim. tähtiä ei löytynyt, joten tyydyimme sitten ostamaan sokeri- ja geelikuorrrutetta, loput koristeet kaiveltiin kaappien kätköistä.

Alkuviikosta jo varmistimme, ettei ketään tulla hakemaan hoidosta "liian" aikaisin, jotta ehdimme saada pullat valmiiksi. Nämä pullat leivoimme siis iltapäivällä unien jälkeen ennen välipalaa, ja koristelut sitten välipalan jälkeen.

Koristelluista pullista lapsi valitsi kauneimman isälle pakattavaksi pieneen sellofaanipussiin.

Hysss...

Tällä viikolla olemme lasten kanssa askarrelleet isänpäiväkortteja, joten niistä sitten myöhemmin. Jotain pientä lahjaakin isälle on kehitteillä, katsotaan josko lapset innostuvat.

Näistä sitten paremmin tuonnempana.

Konsertissa

Tänään aamusta pakkasimme reppuun tossut ja kameran, puimme vaatteet päälle ja menimme tienpieleen odottamaan linja-autoa, joka vei meidät Tuubakimalainen-konserttiin. Konsertti oli hauska ja siinä tutustuttiin useampaan torveen... anteeksi siis vaskipuhaltimeen. Esiintyjät huomioivat lapset hyvin, ja lapset pääsivätkin laulamisen lisäksi myös soittamaan sekä puhaltimia että haketinta.