Uppo-Nalle

Kokonaisen vuoden Uppo-Nalle ui maailman meriä. Se toivoo löytävänsä rauhallisen sataman, jossa on valkeaa hiekkaa ja joku ystävällinen mikä tahansa odottamassa.
Reeta on pieni tyttö valkealla hiekkarannalla. Reetan kotona on Laulava Lintukoira, villi ja menevä otus, mutta hän toivoo ikiomaa ystävää, jota voi syleillä ja helliä.
Silloin kelluu rantaan likomärkä Uppo-Nalle. Se kertoo hurjia tarinoita maailman meriltä, mutta pelkää peipposia, se ajaa veturia, lähtee seikkailemaan katujyrällä ja rakastaa syvämietteisiä keskusteluja. Ja on nokkela runoniekka; sen suurin haave on oma runokirja, Uponneen kansan lauluja.

Kirjoittanut: Elina Karjalainen
Kuvittanut: Hannu Taina
Kustannus:WSOY 1977

Uppo-Nalle on yksi suomalaisen lastenkirjallisuuden klassikoista. Uppo-Nalle kirjoja on julkaistu 22, ja Uppo-Nallesta on tehty näytelmä, elokuva, televisiosarja ja onpa Uppo-Nallelle julkaistu oma postimerkkikin.

Hämä-hämä-häkki...

Eilen askartelimme lasten kanssa hämähäkkejä. Tarvikkeina paperia, kynä, askartelupunosta, lankaa, chenillepallo, silmät ja liimaa.

Ensin mustalle paperille piirretään hämähäkin verkko. Seuraavaksi askartelupunoksesta leikataan neljä saman pituista pätkää, jotka solmitaan langalla keskeltä yhteen jaloiksi. Jalat liimataan paperille ja jalkojen päälle chenillepallo vartaloksi. Lopuksi liimataan silmät.  

Luntaa tulvillaan...

Meille on satanut eilen illalla ensi lumi. Voi kun lapsilla oli hauskaa ulkona. Pakkastakin oli sen verran, että lumi pölisi ja sitä olikin hauskaa heitellä ilmaan. Mitä nyt aikuiset meinasi senkin ilon pilata, kun ei saanut heittää lunta suoraa toisten naamaan...

Lopuksi vielä kuva siitä mitä lapsi voi tehdä, kun odottelee muita päiväunille :D



Kynttilän valoa

Meillä palaa lähes aina kynttilä ruokapöydässä, kun ruokailemme, ainoastaan kesällä kynttilät pysyvät kaapeissa. Vaihtelun vuoksi kokosin uuden asetelman pöytään. Asetelma on koottu hätäisesti nurkista öytyvistä tarvikkeista, inspiraation lähteenä toimi salaiselta jouluystävältä saatu pieni huopaliina.

Ihan vielä en jouluisiin tunnelmiin tätä tehnyt vaikka vähän jo sormet syyhysivät. Olkoon nyt vähän aikaa tuollainen syksy/joulu sekaelma.

Kynttilä toimii pöydässä kummallisesti rauhoittavana tekijänä, erityisesti kilpasyönti loppuu kummasti, kun viimeinen sammuttaa kynttilän. 

Huhuu!

Eilen askartelimme lasten kanssa haamuja. Tarvikkeina meillä oli kangasta, massapallo, puutikku ja narua.

Aluksi puutikku,  (joka meillä oli grillivarrastikku), liimataan kiinni massapallon reikään. Kankaasta leikataan reilun kokoinen neliö, joka keskelle asetetaan massapallo ja kangas solmitaan narulla puutikkuun, niin, että massapallo jää kankaan sisälle. Lopuksi piirretään kammoittavat silmät.

Näillä keppinukkehaamuilla on sitten kivä käydä vähän "pelottelemassa" kavereita.

Satutuntia ja sairastelua

Viime viikon päivittelyt jäivät vähiin, loppuviikon sairasteluiden vuoksi. Mutta tässä nyt sitten viime viikosta.

Viime viikko oli täällä syyslomaviikko, tai siis syyslomaa oli ke-pe. Alkuviikon yksi lapsista oli sairaana ja keskiviikosta lähtien osa lapsista oli syyslomalla.

Keskiviikkona suuntasimme kahden lapsen kanssa kirjastoon satutunnille, jossa ensin luettiin Tony Rossin Tahdon hampaani ja sitten kuultiin Miinan ja Manun hammaslääkärireissusta. Lopuksi värittettiin hammaspeikon kuvia ja saatiin uudet tarrat satupassiin.

Torstain vastaisena yönä heräsin järkyttäviin vatsakramppeihin ja halailin vessapyttyä loppu yön. Koko viikonloppu menikin sitten itsellä sairastellessa, mitä nyt oli pakko raahautua postiin hakemaan yllätyspakettia.

Tämä päivä on sitten vietetty tasausvapaalla, ensin hammaslääkärissä ja sitten "oikealla" lääkärillä, kun tuosta vessan halailusta on jäänyt julmettu selkäkipu, johon ei mitkään omat konstit tehonneet. Nyt on uusia kipulääkeitä ja pystyy vähän jo pysähtymään paikoilleenkin ilman että selkä jumittaa.

Huomenna sitten alkaakin työt

Salainen jouluystavä

Tänään se sitten viimeinkin tuli, joskin kysymässä kävin postista asti onko minulle tullut pakettia, kun postissa ei tullut kauan odottamaani pakettikorttia. Lähettäjänä oli oli Jouluttaja Joulumaasta, joka aiheutti asiamiespostissa pienoista päävaivaa, kun vastakuittiin tarvitaan lähettäjän postinumero. Lopulta sitten sinne naputettiin vaan joku postinumero, jotta saatiin kuitti ja samalla paketti ulos postista.

Mutta siihen sisältöön, paketissa oli tosi kaunis jouluinen laatikko, josta löytyi punaista tavaroita: kaksi  sydänkoristetta, huopaliina, serviettejä ja kynttilöitä sekä ei niin punaista suklaata. Suklaata lukuun ottamatta, näille kaikille tulee olemaan käyttöä lasten kanssa, mutta suklaa menee jokaista murua myöten omaan suuhun :D

Ihana punainen paketti, kiitos  Jouluttajalle!

Ja nyt odotellaan sitten seuraavaa pakettia tulevaksi kuukauden kuluessa, oman salaisen ystäväni paketti onkin jo valmiiksi hankittuna ja odottamassa paketoimista. 



Matkasänky

Meillä on yhtenä päiväunisänkynä käytössä kuvassa näkyvä matkasänky. Itseasiassa minulla on näitä kaksi, tämä isompi ja sitten pienempi.  Mielestäni tämän mallinen matkasänky on kätevä, jos sitä käyttää päivittäin, koska tämä on kätevä potkaista pohjasta kasaan ja nostaa pois tilaa viemästä. Itse nostan sängyn aina kerrossängyn yläsänkyyn, niin lattiatilaa säästyy. Lisäksi tästä ei tarvi ottaa petivaatteita pois, kun ne mahtuvat hyvin olemaan kokoontaitetussakin sängyssä.

Lauantain koulutus

Lauantaipäivän vietimme jo perinteeksi muodostuneessa päivähoidon yhteisessä toimintapäivässä. Tällä kertaa aamupäivä kului teemavuoden aiheessa, eli luontokasvatuksessa. Joitakin uusia ja uusvanhoja, jo unohtuneitakin vinkkejä, oli jaossa ja aiheeseen liittyen käsittelimme myös kestävää kehitystä.

Tähän liittyen olen lisännyt linkkejä sivulle uuden linkin, josta pääsee tutkimaan kestävän kehityksen materiaaleja, mm. Keke päiväkodissa -oppasta. Lauantaisen luennoitsijan sanoja lainatakseni, "Älkää antako sen häiritä vaikka materiaali on suunnattu päiväkodeille", näistä löytyy kyllä materiaalia myös perhepäivähoitoon.

"Geokätkentää"

Me olemme ihan hurahtaneet tällä hetkellä "geokätkentään". Ensimmäinen kätkö tehtiin muutama viikko sitten, kun olimme retkellä järvenrannalla ja tänään teimme toisen kätkömme läheisen pururadan maastoon. Molempiin kätköhin laitoimme "aarteita",  kirjeen ja kynän odottamaan vierailijoita. Kätkönä toimii vesitiivis pakastepurkki.  Hoidossa sitten lapset piirtävät katran, jonka avulla myös kotiväki löytää perille, tässä kuitenkin hoitaja kirjoittaa vielä kirjalliset ohjeet kartan mukaan.

 

Ideahan tähän tuli Varpaat Vauhtiin -viikon ohjaajan oppaasta.

Syksyn lehti

Tässä jokin aika sitten olimme tiimin kanssa ryhmiksen tiloissa, ja siellä oli tehty tällaisia lehtiaskarteluja. Idea on yksinkertaisuudessaan mainio. Ensin piirsimme lehden kuvan kartongille, piirretty lehti saaa olla hivenen isompi kuin oikea. Sitten vain leikataan viivaa pitkin irti ja liimataan prässätty lehti kiinni.  Kuvan lehden olemme leikanneet kohta kolme täyttävän lapsen kanssa yhdessä kaksilenkkisillä saksilla.

Lorukortteja

Innokkaasti odotettu kirjekuori kolahti tänään laatikkoon. Valitettavasti lapset olivat jo ehtineet lähteä kotiin, ennen kuin posti oli tuotuna sisälle asti. Tämä vaihdon aiheenahan olivat erityisesti pojille suunnatut lorut. Nyt vaan laminoimaan kortteja, niin saadaan uudet kortit käyttöön.

Outin lorukorttivaihdot -blogissa on meneillään uusi vaihto, jossa on vielä yksi paikka vapaana, jos haluat mukaan.

Kiitos Outi vaihdon järjestämisestä!

Suomen lasten hölmöläissadut

Taidolla ja lämpimällä huumorilla kuvitettu upea hölmöläissatujen kokoelma lasten ja aikuisten riemuksi

Hyväsydämistä ja uudistusmielistä Hölmölän väkea ei voi syyttää mielikuvituksen puutteesta! Vain hölmöläiset keksivät kantaa säkeillä valoa ikkunattomaan pirttiin, kylvää pellon täyteen suolansiementä ja käyttää järveä vellipatana...

Suomen lasten hölmöläissadut herättää henkiin menneen ajan supisuomalaisen maalaismiljöön rakennuksineen, työvälineineen ja maisemineen. Nykypäivän lapsille se on kiehtova sukellus esi-isien elämänmenoon ja rikkaaseen kansanperinteeseemme.

Pirkko-Liisa Surojegin lämpimän humoristiset ja myötäelävät kuvat tekevät kunniaa niin hölmöläissatujen rehevälle huumorille kuin perinteiselle suomalaiselle elämänmenollekin. 

Suomen lasten hölmöläisadut sisältää liki viisikymmentä kertomusta Hölmölän kylän touhuista. Se on näyttävää jatkoa Pirkko-Liisa Surojegin kiitetylle teokselle Suomen lasten eläinsadut.

Toimitus ja kuvitus: Pirkko-Liisa Surojegin
Kustannus: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2001

Tämä kirja, samoin kuin Suomen lasten elänsadut,  on tullut meille  kirjakerhon kautta, ja tarinat ovat erityisesti isompien mielestä hauskoja. Tämänkin kirjan olen vuosien aikana lukenut useille lapsiryhmille. Suosittelen!



Satutunnilla

Tänään olimme tällä uudella ryhmällä ensimmäistä kertaa satutunnilla kirjastossa. Pienin hoitolapsista istuskeli lattialla lueskellen omia kirjojaan sillä aikaa, kun toiset kuuntelivat  satuja.

Tällä kertaa luettiin kaksi kirjaa, ensin Sandrine Lambertin Saulin omat tavarat ja sitten Anneli Kannon Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat. Erityisesti jälkimmäinen kirja oli hauska.

Lopuksi kuten ennenkin lapset saivat valita tarran liimattavaksi omaan satupassiin. 

Viime viikon kuulumiset

Viime viikolla olikin aikamoista hulabaloota, ettei ehtinyt blogiakaan paljon päivittelemään. Tässä tulee nyt sitten viime viikon kuulumisia.

Maanantaina alkoi Varpaat Vauhtiin -viikot, jotka jatkuvat vielä tämänkin viikon. Meidän viime viikko alkoi liikuntahallilla ja siellä temppuradan merkeissä. Lapset innostuivat kuperkeikoista ja taisipa muutama lapsi oppia ihan uuden taidon. Kuperkeikkoja on sitten pitänyt harjoitella lisää myös hoidossa patjan päällä, tänä aamuna viimeksi.

Tiistai ja keskiviikko ulkoiltiin lähipuitossa, mutta torstaina pakattiin kasakaupalla tavaraa mukaan, eväistä polttopuihin ja lähdettiin retkelle järvenrannalle, jossa on lenkkipolku ja nuotiopaikka. Retkellä piiloitimme ensimmäisen "geokätkömmekin" erään pensaan alle, juuri siihen mihin lapset halusivat. Hoidossa sitten piirrettiin karttoja vanhemmille ja jonkinlaiset ohjeetkin saatiin aikaiseksi. Tämä aarteenpiilotus oli lapsista kivaa, ja uusi kätkö onkin jo suunnitteilla.

Alkanut viikko tuntuu yhtä kiireiseltä, ja maanantai aloittettiinkin hevostelemalla liikuntahallilla, hevosina meillä oli sählymailoja, jotka olivatkin ihan käypiä hevosia... Huomenna mennään satutunnille ja torstaina alueen perhepäivähoitajien yhteiseen Varpaat Vauhtiin -tapahtumaan.

Voittaja on selvillä

 

Määräaikaan mennessä arvontaan osallistui 15 henkilöä kommentoimalla + kaksi sähköpostilla yhteensä arpoja oli 27, joista onnetar noukki voittajaksi Päivin seuraavalla kommentilla:

Päivi26. syyskuuta 2012 9.30

1. Vanha lukija olen.
2. Ei ollut vaikea löytää.
3. En muista, siitä on niin kauan ...etsin varmaan jotain askarteluohjetta tms ja linkki toi blogiisi.
4. Väri on kiva! Muuten yhtä kiva, kuin vanhakin blogisi :)
5. Yhdellä arvalla mukana. Linkitän arvonnan blogiini, vaikei siitä lippua saakaan ;) Tuosta lukijaksi liittymisestä täytyy sanoa, että itselleni tulee kaikki päivityksen vuodatuksen uutisvirran kautta, joten siksi en liity lukijaksi.

Ihanat sienilorut tosiaan!

Otapa Päivi yhteyttä minuun lähettämällä yhteystietosi sähköpostiini.

Onnea voittajalle!