tiistai 19. kesäkuuta 2012

Ja ei kun lusikka soppaan!


Eräällä hoitajien avoimella keskustelupalstalla on keskusteltu nyt jonkin aikaa ruokailusta perhepäivähoidossa. Omasta mielestäni osa ruoan nautintoa on ruokailutilanne. Ruoan pitää näyttää, tuoksua ja maistua herkulliselta. Ruokaa syödään ajan kanssa ilman kiirettä, keskustellen ruokailijoita kiinnostavista asioista. Jokainen ruokailija tulee pöytään kädet pestyinä, istuu omalle paikalleen, laittaa jalat pöydän alle ja odottaa kunnes saa ruokaa.

Meillä ruoka katetaan pöytään, jossa hoitaja annostelee jokaiselle lapselle sopivan annoksen. Isommat lapset osaavat jo sanoa paljonko ruokaa lautaselle laitetaan, ja osaavat itse ottaa leipää, maitoa, salaattia jne. Toisinaan uuden pienen hoitolapsen vanhemmat ovat saattaneet ihmetellä miten meillä lapset saavat syötyä, kun pöydässä on tarjolla ruokaa. Tähän olen vastannut, että kun sitä kaikkea mikä on pöydässä, on myös siellä lautasella, niin ne pöydällä olevat ruoat eivät enää olekaan niin kiinnostavia tai haluttavia.

Meillä siis kaikki syövät saman pöydän ääressä yleensä samaa ruokaa, allergiat ja muut ruokarajoitukset toki huomioiden. Itse istun pöydän päähän ruokailemaan, ja jos ryhmässä on syötettäviä tai autettavia lapsia he istuvat lähelläni, siten että yletyn omalta paikaltani avustamaan lapsia tarvittaessa. Kauimmaisena minusta istuvat isoimmat ja itsenäisimmät lapset.  Itse syön aina kaikessa rauhassa ja pienimmätkin lapset oppivat nopeasti siihen, että nostan heidät pois pöydästä, kunhan ehdin. Käytännössä kuitenkin syön itse paljon nopeammin kuin lapset, joten auttamiseen jää reilusti aikaa.

Ruoka syödään välineillä, ja välillä autetaan toista ojentamalla salaattikulhoja, leipää tai maitoa haluaville. Ruokailun päättyessä kiitetään ruoasta, viedään omat ruokailuvälineet tiskipöydälle, otetaan ksylitolipastillit, mennään leikkimään, lukemaan tai jotain muuta puuhailemaan ja annetaan vielä ruokaileville ruokarauha. Vielä viimeisten ruokaillessa kerään ruokatarvikkeet kaappeihin ja vessatan pienimmät.

Mielestäni on sääli, jos yhdessä ruokailemisen jo hiipumassa oleva perinne häviää. Yhdessä ruokaileminen opettaa lapsille mm. yhteenkuuluvaisuutta, toisen huomioimista ja ruokatapoja sekä rohkaisee lapsia maistamaan ja syömään uusia ruokia. Ja kun itse ruokailen lasten kanssa tulee syötyä hyvää, terveellistä, tuoreista aineksista vastavalmistettua kotiruokaa, sopivilla ateriaväleillä. Missä muussa ammatissa tämäkään on mahdollista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti