perjantai 27. toukokuuta 2011

Kevättapahtuma




Eilen illalla järjestimme tiimimme hoitolapsille perheineen joka vuotisen kevättapahtuman. Tällä kerralla tapahtuman teemana oli yhdessä liikkuminen. Olimme rakentaneet leirikeskuksen pihapiiriin kahdeksan erilaista liikuntapistettä, joita lapset kiersivät vanhempiensa kanssa liikkuen. Liikuntatehtävinä käytimme Nuoren Suomen Varpaat Vauhtiin- ja Pihaseikkailu -materiaaleja. Kaikki pisteet kierrettyään lapset saivat muistoksi diblomin.


Tuttuun tapaan tarjolla oli mehua ja grillimakkaraa, jottei ketään kotiin ajaisi nälkä tai jano.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Tutustuminen

Hoitoon tutustumiskäytäntöjä on varmasti yhtä monia kuin hoitopaikkoja, hoitajia, lapsia ja perheitä. Yksi tapa sopii toiselle ja toinen toiselle. Tästä huolimatta en osaa olla ihmettelemättä sitä kuinka jonkun mielestä lapsen voi "kylmiltään" jättää vieraan ihmisen hoidettavaksi.

Kuinka monta kertaa ja kuinka kauan aikaa sitten olisi sopivasti käydä tutustumassa lapsen tulevaan hoitopaikkaan? Lapset tulevat hoitoon hyvin erilaisista lähtökohdista; lapsilla on erilaisia kokemuksia erota omasta vanhemmastaan, toimimisesta lapsiryhmässä ja myös lapsen ikä ja persoonallisuus vaikuttavat lapsen sopeutumiseen hoidossa. Yksi erittäin tärkeä asia lapsen sopeutumisessa on myös se, kuinka lapsen vanhemmat suhtautuvat hoidon aloittamiseen ja kuinka vaikeaa vanhemmalla on luovuttaa lapsi jonkun muun aikuisen vastuulle päivän ajaksi. Tähän taas vaaditaan aikamoista luottamusta aikuisten kesken.

Tutustuminen on varmaan helpointa aloittaa heti kun saa tiedon hoitopaikasta. Meillä vanhemmat saavat hoitopaikan puhelinnumeron sekä kehotuksen soittaa ja sopia hoitopaikkaan tutustumisesta. Ensimmäinen kontakti usein hoitopaikan ja vanhemman välillä on siis puhelinkeskustelu. Milloin sitten hoitopaikkaan kannattaa soittaa? Itse olen ainakin parhaiten tavoitettavissa aamupäivisin 9-11 ja taas sitten iltapäivällä klo 14 jälkeen. Vastaavasti taas ruoka- ja päivälepoaikaan on todella vaikea vastata puhelimeen tai se on äänettömällä. Kun vanhempi soittaa minulle uudesta hoitolapsesta, niin tässä ensimmäisessä keskustelussa sovitaan yleensä vain koska sopii tulla tutustumaan, ja tutustumisajan sovin yleensä myös aamu- tai iltapäiväksi. 

Ensimmäisellä tutustumiskerralla katsellaan yleensä hoitopaikan tiloja ja puhutaan vanhempien odotuksista päivähoidon suhteen. Ensimmäisellä kerralla myös keskustellaan perheen ja lapsen tavoista ja arkirutiineista.  Lapsen tullessa ensimmäisen kerran tutustumaan hoitopaikkaan vanhempansa kanssa, niin silloin on hyvä arvioida sitä kuinka monta tutustumiskertaa lapsi tarvitsee. Joku lapsi ei tarvitse kuin sen kerran, mutta joku toinen lapsi voi tarvita useampiakin päiviä tai jopa viikkoja tutustumiseen.

Tutustuminen on hyvä aloittaa aina yhdessä oman vanhemman kanssa, jolloin vanhempi hoitaa omaa lastaan hoitoryhmässä. Tällöin myös hoitaja saa arvokasta tietoa siitä, kuinka vanhempi toimii lapsen kanssa esim. ristiriitatilanteessa, tai kuinka lapsen saa lepytettyä mielipahan kohdatessa. Yhteen tutustumiskertaan kannattaa varata aikaa noin pari tuntia. Aluksi lapsi voi osallistua vanhempansa kanssa esim. ulkoiluun tai muuhun toimintaan. Tarpeen mukaan lapsi voi myös tutustua hoitopaikkaan lyhyitä aikoja ilman vanhempaansa. 

Itse toivon, että lapset tulisivat aina etukäteen tutustumaan mahdollisimman monta kertaa, jotta sitten hoidon alkaessa olisi lapsen helppo jäädä tutuksi tulleen hoitajan luokse siten, että lapsella on tieto siitä, että oma vanhempi tulee päivän päätteksi hakemaan lapsen omaan kotiin.  

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Retkipäivä






Tänään olimme retkellä Tampereella Lasten eläintarhassa. Lapset ovat odottaneet retkeä jo viikon aivan innoissaan. Viime viikolla kun kerroin lapsille, että lähdemme eläintarhan lapset alkoivat tietysti heti miettimään mitähän eläimiä siellä nyt istten oikein onkaan. Mietittiin apinoita, leijonia ja muita eksoottisia eläimiä. Vähän olivat kyllä pettyneitä, kun kerroin, että nyt ei mennäkään sellaiseen eläintarhaan, jossa on tiikereita ja kirahveja.

Eilen askartelimme lasten kanssa kiikareita ja kun sitten puhuimme mitä kaikkea kiikareilla voi katsoa, ja yksi asia joka tuli mieleen oli eläimet (miksiköhän?), ja lapset olivat kovasti sitä mieltä, että otettaan kiikarit mukaan eläintarhaan, jotta päästään kiikaroimaan ihan kunnolla. "Onneksi" emme kuitenkaan vielä ehtineet saada kiikareita täysin valmiiksi, ja ne jäivätin hoitoon odottamaan loppus silausta.

Lapsilla oli kuitenkin hauskaa, ja tavattiin paljon tuttuja eläimiä, mutta myös muutamia ihan uusiakin tuttavuuksia nähtiin. Isoista eläimistä tutuin lapsille taisi olla tämä yläkuvassakin korvakoruineen komeileva lehmä, kun taas keskimmäisessä kuvassa olevaa alpakkaa kukaan ei ollut aiemmin nähnyt ja alakuvassa päivää paistatteleva vuohikin oli lapsille uusi tuttavuus.

Hauskaa meillä oli, eikä vähäisin tapahtuma ollut eväiden syönti, joka kuuluu jokaiseen retkeen, sillä eihän retki ole mikään retki, jos siellä ei eväitä syödä.

Kiikarit




Eilen askartelimme lasten kanssa kiikarit. Tarvikkeina käytimme wc-paperihylsyjä ja värillistä paperia. Ensin leikkasimme paperista sopivat suikaleet wc-paperihylsyjen päällystämiseen, jonka jälkeen loppu A4-kokoisesta paperista leikattiin suikaleiksi ja siitä pyöritettiin keskikohtaa varten "rulla". Lopuksi osat kiinnitettiin liimalla toisiinsa. Kiikareihin on tarkoitus vielä kiinnittää kaulanauha, jotta ne pysyvät menossa mukana.



torstai 12. toukokuuta 2011

Aah...aurikoa!


Tällä viikolla olemme saaneet nauttia auringonpaisteesta. Lapset eivät oikein vain ole ymmärtäneet, että iltapäivällä voidaan ulos lähteä  "ihan ilman" vaatteitaSilmänisku.

Me olemmekin ulkoilleet tämän viikon oikein ahkerasti ja unohtaneet lähes kaiken muun. Joskin pienin hoitolapsista vaatii myös aika paljon huomiota ja syliä.

Tiimin kanssa olemme suunnitelleet loppu kevään retkeä sekä hoitolapsille ja heidän perheilleen järjestettävää kevättapahtumaa. Tänä vuonna tapahtuman aiheena on koko perheen liikunta.

Työviikkoja on jäljellä ennen  kesälomaa reilut 2½, jonka jälkeen muuttuukin työssäni moni asia, mutta niistä sitten myöhemmin.

Blogissa muuten tehtiin kävijäennätys ennen vappua, ja ensimmäistä kertaa suosituin hakusana ei ollut ipanailoa vaan... vappunaamari! Eli aika monella oli naamari hukassa vappuviikolla.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!




sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Äitienpäiväkortti



Tämän vuoden äitienpäiväkortiksi askartelimme sydämen muotoisen pop-up-kortin. Tarvikkeina käytimme kartonkia, kiiltokuvia, ja 3D-perhosia.


Ensin lapset leikkasivat korttipohjan, jonka jälkeen leikkasin pienet lokoset kortin keskelle ja autoin lapsia taittamaan kortin muotoonsa. Kortin päälle kiinnitettiin 3D-tarralla perhonen ja sisälle liimattiin kartogilla vahvistettu kiiltokuva. Lopksi kirjoitettiin asiaan kuuluvat tervehdykset omakätisesti.

Äitienpäivälahja




Äitienpäivälahjaksi askartelimme valokuvakehykset. Kehys on tehty kolmiosaisesta korttipohjasta ja koristeena on käytetty askartelutikkuja ja puukuvioita. Kortti pysyy pystyssä takana olevan "jalan" avulla. Kehykseen kiinnitimme kaksipuoleisella teipillä lapsen oman kuvan, jossa oli jo valmiina Onnea Äitienpäivänä-teksti. Kuvan voi siis halutessaan irroittaa, niin ettei kuva vaurioidu. Kuvat saimme valokuvaajalta lahjana, valokuvien mukana.

Hyvää Äitienpäivää!



 

tiistai 3. toukokuuta 2011

Loma!

Talvi on ollut pitkä ja työntäyteinen, eikä vain töissä vaan myös vapaa-aikana on työtä riittänyt. Tämän viikon olen lomalla perhepäivähoitajan työstäni, mutta vapaa-aika menee muissa hommissa.


Myös blogi on loppu viikon lomalla. Blogi päivittyy seuraavan kerran äitienpäivänä, jolloin äidit ovat jo avanneet lasten tekemät lahjat.