Perjantai

Taas on viikon viimeinen työpäivä, kyllä viikot menevät nopeaan.

Eilen kaivoimme kaapeista leluja, jotka ovat olleet jo jonkin aikaa poissa käytöstä. Lapset leikkivät ihan innoissaan pitkän aikaa aamupäivällä. Leikit suijuivat todella hyvin, vaikka tästä ryhmästä puuttuu se "leikinvetäjä"-lapsi. Päätinkin palkita lapset yllättäen Dumbo-elokuvalla ennen ruokailua. Tämän ryhmän kanssa emme olekaan katsoneet vielä koskaan (n.2 vuoden aikana) lastenelokuvaa, joten kovin usein tarjoiltua herkkua tämä ei meillä ole.  

Tänään lapset halusivat sitten leikkiä samoilla leluilla kuin eilenkin, ja yksi lapsista keksi, että jos leikitään tänäänkin kiltisti saadaanko taas katsoa elokuvaa. No, ei kuitenkaan joka päivä, joten tänään ihan vain leikittiin ja pari lapsista intoutui tekemään ompelukuvia. Molemmilla onkin nyt valmistumassa punaiset autot.

Lapset ovat myös parin viime viikon aikana askarrelleet omatoimisesti mitä hienompia taideteoksia, jotka on huolella pakattu kotiin vietäviksi. Töihin on uponnut lähes yhtäpaljon liimaa, kuin paperiakin, joten välillä niitä on kuivateltu yön yli hoidossa ja viety kotiin vasta seuraavana päivänä. 

Ensi viikko täällä meilläpäin onkin hiihtolomaviikko, joten hoidossa on vain kaksi lasta,  ja hekin ovat lomalla alkuviikon, joten ensi viikolla työpäiviä tiedossa kolme. Olenkin alustavasti lapsille  jo luvannut, että yhtenä päivänä käymme kirjastossa vaihtamassa lainakirjat uusiin.

Uusi pohja

Vaihdoin pohjan. Uusi pohja on jälleen muokattu Blog Valley:n pohjasta. Lumisesta kuvasta en vielä halunnut luopua, vaikka mieli jo tekikin.

Meillä ainakin on vielä aamuisin n. -30 astetta, ja lunta on vaikka postitettavaksi. Aurinko kuitenkin paistaa jo aivan keväisesti, joten ikkunasta katsoen ilma on mitä ihanin. Aurinko myös lämmittää jo, joten toiveita iltapäiväulkoilusta on jo olemassa.

Päivähoitomuotojen tasavertaisuus

Meillä on jo pitkään puhuttu siitä kuinka erihoitomuodoin hoidettujen lasten pitäisi saada laadultaan samantasoista hoitoa. Ja mitä tämä sitten tarkoittaa?

Aluksi tietysti täytyisi kartoittaa mitä vanhemmat pitävät laadukkaana hoitona, sillä vanhemmathan sen palvelun lapsilleen valitsevat. Toki lapsenkin mielipidettä voidaan kysyä ikätaso toki huomioiden.

Joskus tuntuu, että päivähoidon laatua tasapäistettäessä halutaan tuoda sitä päiväkodin arvomaailmaa perhepäivähoitoon. Lapsilta vaaditaan suorittamistamista ja lapsia arvioidaan erilaisin mittarein. Toisaalta sitten tahdotaan unohtaa se, että myös sitä fyysistä hoitopaikkaa, hoitajien ammattitaitoa ja hoitopaikan henkistä ympäristöä sekä sitä, mitä päivähoito tarjoaa lapsille päivän aikana pitäisi myös arvioida.

Yksi asia minkä kuntien päättäjät tahtovat helposti unohtaa on se, että laadukas päivähoito vaatii myös taloudellista satsausta lapsiin. Ja jos halutaan kaikille lapsille tarjota tasalaatuista päivähoitoa, pitää päättäjien oppia ajattelemaan päivähoitoa kokonaisuutena, johon kuuluu sekä päiväkoti-, että perhepäivähoito.

Mistä tämä kirjoitus sitten saikaan alkunsa? Edelliseen postaukseen oli pph-nimimerkillä kommentoinut, etteivät voi osallistua tapahtumiin, koska omalla autolla ei saa kuljettaa, ja kuljetuksiakaan ei järjestetä. Jos tilanne on se, että kuljetusta ei ole järjestetty, eikä se ole mahdollista jalkaisin tai julkisella liikenteellä, niin mielestäni silloin kunta syrjii niitä päivähoitolapsia, jotka eivät voi tapahtumiin osallistua. Toisaalta myöskään hoitajaa ei voi velvoittaa omin varoin kuljetusta järjestämään, eihän päiväkodissakaan niin tehdä.

Jos siis tapahtumat järjestetään aina kunnan keskustassa (kuten yleensä on) niin silloin kunnalla olisi mielestäni velvollisuus tarjota osallistumismahdollisuutta kaikille kunnallisessa päivähoidossa oleville lapsille. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa sitä kuljetusta. Toisaalta se ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi päästä samaan aikaan ja joka kerta.

Lisäksi jos tulevaisuudessa halutaan saada nykyisistä lapsista kulttuurin (teatteri, näyttelyt, elokuvat) kuluttajia, niin lapsia olisi hyvä niihin tutustuttaa jo pienestä. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä olisi vain hoitopaikan tehtävä, mutta voisihan se olla osa sitä. 

  

Simsalabim!

Tänään olimme lasten kanssa taikashowssa, lasten kultturiviikkojen kunniaksi. Lapsilla oli tosi hauskaa, ja hauskimmassa tempussa palloja ilmestyi aina vain lisää, vaikka taikuri sanoi, että kyllä nyt pallot jo riittää.

Tällä kertaa menimme omalla autolla, kun yleensä menemme päivähoidon yhteisellä linja-auto kuljetuksella. Ratkaisuun päädyimme, koska yhdellä lapsella oli tänään aamusta menoa, ja emme siten ehtineet aikaisempaan näytökseen niin päätimme mennä jälkimmäiseen, jotta kaikki lapset pääsisivät mukaan.

Esitys oli lähes temppu tempulta sama, jonka olen käynyt joskus aiemmin katsomassa toisen lapsiryhmän kanssa, ja saman huomasi muutama muukin hoitaja... No, samapa tuo, lapsille esitys kuitenkin oli uusi ja ihmeellinen.

- 33 astetta

Aamulla mittari näytti talven huippulukemia -33 astetta pakkasta, joten ei toivoakaan uloslähdöstä. Aamun ensimmäiset hoitolapsetkin tulivat myöhässä, kun auto ei suostunut lähtemään liikkeelle.

Parina iltapäivänä olemme jo hivenen ulkoilleet ennen kotiin lähtöä, kun mittari on noussut -15 asteen yläpuolelle, tänään tuskin on sitä toivoa.

Lapset kuitenkin ovat viihtyneet mainiosti sisälläkin, jopa niin hyvin, ettemme ole edes askartelemaan tällä viikolla ehtineet. Lapset ovat kyllä pelailleet, pujotelleet helmiä, koonneet hamahelmiä, ja rakennelleet vaikka mitä, joten eiköhän niitä kädentaitoja ole harjoiteltu myös tällä viikolla .

Ensiviikolla onkin tiedossa taikuriesitys, joten jotain vaihtelua on tiedossa, vaikka pakkaset jatkuisivatkin. Hurjimmat ennusteet puhuvat kolmesta viikosta - mieluummin ei kiitos, vaikka olenkin ennemmin talvi kuin kesäihminen.   

Pakkanen saisi jo riittää!

Minun puolestani pakkaspäivät saisivat jo loppua! Lapset kyllä viihtyvät erittäinkin hyvin, olemme leikkineet sisällä, näpertäneet kaikkea pientä, kuten Hama-helmiä, pelanneet pelejä, jne. Lapset eivät niinkään ole kaivanneet ulos... mutta sitten on tämä meidän karvaturri.

Karvaturri ei aamuisin viitsi juuri nenäänsä enempää ulos laittaa, mitä nyt äkkiä käy tarpeillaan, ja sitten kaipaisi sisällä viihdyttäjää. Lapset kyllä mieluusti viihdyttäisivät myös koiraa, mutta siitä ei sitten seuraa muuta kuin ylivirittynyt, riehakas koirapentu. Tekee kaikki pikkupahat, joiden tietää olevan kiellettyjä, varastelee sukkia, kenkiä, multaa kukkapurkista...

Eli ongelma on oikeastaan se, että pentu ei millään malttaisi esim. mennä nukkumaan, vaikka olisi kuinka väsynyt tahansa. Lasten päiväuniajan pentu vetelee sitten unia niin kuin kaikki muutkin. 

Muutama sana askartelusta

Askartelun ei tarvitse olla aina aikuisen keksimää, tai ohjeistettua vaan välillä on hyvä antaa lapsien toteuttaa itseään.

Oma haaveni olisi se, että olisi mahdollisuus säilyttää osa tarvikkeista lasten saatavilla siten, että jos askarteluinnostus iskee, lapset voisivat itsenäisesti esim. maalata tai leikkailla ja liimailla. Onhan meillä toki esim. piirrustus tarvikkeet aina esillä, mutta mielestäni se ei pelkästään riitä. Lapset kyllä osaavat ainakin meillä pyytää askartelutarvikkeita, mutta toisaalta jos ne olisivat oikeasti näkyvissä, niin varmasti se ruokkisi paremmin lapsien luovuutta.

Toisaalta jotta tarvikkeet voisivat olla aina lasten saatavilla, pitäisi sitä varten olla jokin oma tila, jossa tarvikkeet olisivat tarpeeksi alhaalla, mutta myös siten, että kaikkein pienimmät eivät pääsisi esim. pistämään suuhunsa mitään. Lisäksi tilan pitäisi olla helposti siivottavissa. Jokin ateljee-tyyppinen ratkaisu voisi tulla kyseeseen. Tällaista mahdollisuutta tuskin monesta kodista löytyy, ellei nyt sitten ole kyse taiteilijakodista . 

Nämä asiat tulivat taas mieleeni, kun ryhmän nuorimmainen halusi eilen askarrella omia juttujaan ja teki kaksi ylläolevan kaltaista työtä, ja oli todella ylpeä saavutuksistaan.

Vielä yksi - ystävänpäiväkortti

Pienimmän hoitolapsen kanssa teimme vielä eilen yhden kortin ystävänpäivän kunniaksi. Hän kun olisi innokas askartelija, niin tarvii aina keksiä jotain helppoa tekemistä.

Tämä jos mikä on helppo malli. Valmiiseen sydänaukolliseen korttiin liimataan kortin sisälle aukon kohdalle lapsen rypistelemiä silkkipaperimyttyjä. Ensin kannattaa toki piirtää aukon ääriviivat kortin sisälle, jotta mytyt tulevat oikeaan paikkaan. Kortin  voi jättää aukevaksi tai liimata kiinni, kuten me teimme kuvan ottamisen jälkeen.

Tämä voisi olla myös helppo äitienpäiväkorttimalli.

Hyvää ystävänpäivää

Perjantain pakkaspäivää vietimme askarrellen. Teimme toiset ystävänpäiväkortit. Tarvikkeina käytimme kolmiosaista korttipohjaa, pujottelupaperia ja askartelupunosta sekä liimaa.

Ensin lapset pujottelivat punoksen ruudullista sydäntä varten. Sitten pisteltiin sydämenmuotoinen aukko korttipohjan viimeiseen lohkoon. Punos liimattiin kiinni kortin keskimmäiseen lohkoon ja sydänaukkoinen lohko liimattiin punoksen päälle.

Lopuksi lapset pujottelivat askartelupunosta pistellyn sydämen reunaan, joka kiinnitettiin kortin päälle kaksipuoleisella teipillä.

Tässä kortissa on siis tehtynä kaksi erilaista sydäntä, joita voi toki tehdä erillisiinkin kortteihin.

Leipomispäivä

 Aamulla mittari näytti -20 astetta, joten sisäpäivähän tästä tuli. Lasten kanssa päätettiin sitten leipoa pullaa, ja nimenomaan rusinapullaa. Lasten mielestä pullan leipominen on kivaa ja rusinoiden tökkiminen pullataikinaan vielä kivempaa, joskin hauskuus piilee todennäiköisesti siinä, että rusinoita taitaa eksyä suuhun useampia kuin pulliin. Kukaan ei kuitenkaan tiedä minne rusinat purkista katoavat . 

Ystävänpäiväkortti

Tänään askartelimme lasten kanssa ystävänpäiväkortteja. Nämä kortit ovat pieniä, puolen postikortin kokoisia. Kortit on tehty leikkaamalla kimaltelevasta kultakartongista sydämiä, jotka on kiinnitetty 3D-tarroilla korttipohjaan. Tällaisia pieniä kortteja on kiva antaa sitten vaikkapa hoito- tai koulukavereille.

Lastentarha-peli

Lastentarha-pelissä on kahdeksan aluslevyä ja 49 pelilevyä, jotka on tarkoitus sijoittaa oikeaan järjestykseen pelilaudalle. Peli sisältää kaksi hieman toisistaa poikkeavaa peliä, joita voi pelata yhdessä tai yksin. Peli tarkistaa itse itsensä, joten lapsi tietää koko ajan, meneekö peli oikein. Lastentarha-pelin ikäsuositus on 3-6-v.

Pallo-merkinnällä varustetut aluslevyt ja pelilevyt ovat tarkoitettu 3-vuotiaista ylöspäin. Pelin päätarkoituksena on kehittää lapsen erottelukykyä, ymmärrystä asiakokonaisuuksista, asentoja, yksityiskohtia ja kokojen vaihtelua.

Pelin vaikeusastetta lisätään aluslevyissä olevien pallojen määrällä. Yksi pallo merkitsee helpointa ja neljä palloa vaikeinta astetta. Pelilevyistä valitaan käyttöön ne puolet, joissa on pieni musta pallomerkintä oikeassa yläkulmassa.

Aluslevyt ja pelilevyt joissa on tähtimerkintä, ovat puolestaan tarkoitettu hiukan varttuneimmille lapsille, jotka osaavat jo erottaa tarkempia yksityiskohtia eri kuvissa. Äkkiä katsottuna kuvat näyttävät samanlaisilta, mutta niistä löytyy eri yksityiskohtia joiden perusteella oikea levy löytää oikealle paikalleen.

Ikäsuositus 3+
Pelaajia 1+
Peliaika n. 20min

Heinevetter

Lumiukot, lumiukot ketjuissa kulkee...

Näiden pehmeävatsaisten lumiukkojen tekoon käytimme seuraavia materiaaleja: askarteluhuopaa (valkoista, mustaa, oranssia, punaista, vihreää), styrokspalloja, täytevanua, valmissilmiä ja -hattuja sekä lankaa ja liimaa.

Aluksi piirsin lautasen avulla valkoiselle huovalle vatsaosan, jonka lapset leikkasivat ja reunaan ommeltiin harsinpistoilla kiristyslanka. Vatsaosa täytettiin vanulla ja kiristettiin palloksi. Pään valmistimme valkoisesta pyöreästä huovasta, jonka sisälle solmittiin langan avulla styrokspallo. Pääosa ommeltiin vatsaosan täyttöaukkoon kiinni, tässä autoin lapsia, jotta pää pysyy varmasti kiinni. Lopuksi liimattiin silmät, lakki ja huovasta leikatut napit, kaulahuivi sekä "porkkana"nenä. Nenän kiinnitimme styrokspalloon nuppineulalla kuivumisen ajaksi.

Kuvassa olevat lumiukot ovat 3½, 4½ ja 5-vuotiaiden tekemiä.

Mitä perhepäivähoidossa tehdään?

Taas kerran otan kantaan eräällä keskustelupalstalla käytyyn keskusteluun siitä, mitä perhepäivähoidossa tehdään päivän aikana. Kirjoituksissa vilahtelevat käsitteet kodinomaista hoitoa ja normaalia arkea.

Mikä sitten on sitä normaalia arkea? Ja onko normaali arki sama kuin kodinomainen hoito? Kodinomaista hoitoa olen käsitellyt jo niin paljon, etten siihen enää puutu, mutta mitä se normaali arki siis on, jos kerta perhepäivähoidossa eletään normaalia arkea?

Keskustelussa tulee selvästi esille myös se, että osan hoitajien(?) mielestä esim. askartelu tai muu ohjattu toiminta ei kuulu normaaliin arkeen, vaan normaali arki on lähinnä lasten leikkiä ja pitkiä ulkoiluja. Eipä silti, molemmat ovat todella tärkeitä lapsille, ja niiden kuuluukin olla suuressa osassa hoitopäivää. Lapset kuitenkin vietävät suuren osan valveillaoloajastaan hoidossa, lisäksi yleensä myös sen ajan jolloin lapsen aivot ovat vastaanottavaisemmillaan. Lapsen ollessa virkeimmillään on lapsen helppo oppia uusia taitoja, kuten vaikkapa pukemista, laulamista, leikkimistä ja kädentaitoja.

Keskitynkin nyt niihin kädentaitoihin. Osa hoitajista(?) on sitä mieltä, ettei kädentaitojen opettaminen lapselle kuulu normaaliin arkeen. Minulle käsillä tekeminen on osa minua ja olen opettanut sitä myös lapsille. En kuitenkaan tarkoita, että lapsia pitäisi jotenkin "pakottaa" askartelemaan, vaan yleensä lapset nauttivat omin käsin valmistetuista pikku jutuista ja ylpeänä esittelevät niitä vanhemmilleen. Pienimmätkin lapset yleensä nauttivat vaikkapa maalaamisesta ja hieman isommat leikkaamisesta. Lähempänä kouluikää lapsia kiinnostavat vaikkapa esim. ompeleminen tai virkkaaminen. Lisäksi kaiken ikäiset lapset nauttivat ruoanlaitosta ja leipomisesta, jotka myös ovat eräänlaisia kädentaitoja. Askartelemisen tarkoitus ei tietenkään ole se aikuisen mielestä täydellinen kopio vaan se ihan oikeasti lapsen tekemä tuotos vaikka se sitten olisi  aikuisen mielestä millainen töherrys tahansa.

Ei aikuislähtöinen toiminta mielestäni ole läpensä turhaa tai tuomittavaa, koska lapsi ei täysin itsenäisesti pysty opettelemaan ihan kaikkea, kyllä aikuisen neuvontaa ja opastusta tarvitaan ihan kaikessa... siinä normaalissa arjessakin.

Suojakeli

Tänään on suojakeli ja lapset intoutuivat pyörittelemään lumipalloja. Lumipalloista rakensimme pihaan lumiukon, joka vartioi nyt pihaamme. Lasten kanssa sovimme, että nyt katsotaan kuinka kauan ukko jaksaa pihassa seisoa, kun edellinen laittoi pitkäkseen heti iltapäivällä.

Tyttäreni vei äsken koiraa ulos ja pentu parka oli ollut ihan ihmeissään kuka pihassa seisoo, ja olihan oudolle paikallaan töröttävälle kaverille pitänyt vähän haukkua ja muristakin.