Punaisen tuvan eläimet viettivät yhteistä joulua karjasuojassa. Kun kaikki olivat syöneet tonttujen tuomat jouluherkut, yksi poroista sanoi äkkiä:
- Nyt pitäisi vielä kuulla joulukertomus.
- Ai se, jossa on se karhu? kysyi koira Kotilainen.
- Mikä karhu? ihmetteli kukko Punapää.
- Se missä Jooseppi ja Maaria lähtivät kaupunkiin tapaamaan verokarhua, Kotilainen sanoi.
- Oliko se sellainen city-karhu? kissa Kiiskinen kysyi.
- Jospa minä kerron, hörähti vanha Rusko-ruuna. – siis Jooseppi ja Maaria matkustivat sinne verokarhun kaupunkiin, ja matka oli rankka. Maaria vielä odotti lasta. Mutta onneksi hän sai ratsastaa hevosella.
- Eikös se ollut aasi? kysyi kukko Punapää
- Aasi on eräänlainen hevonen, sanoi Rusko ja jatkoi kertomusta:
- Kaupungissa Jooseppi ja Maaria eivät saaneet hotellihuonetta, ja siksi heidän täytyi mennä maalaistaloon. Ja siellä he asuivat tallissa hevosten kanssa.
- Ja lehmien! ammui Vaapukka ja heilautti sarviaan.
- Ja navettakissan! naukaisi kissa Kiiskinen.
- No hevosten, lehmien ja kissojen, luetteli Rusko.
- Ja lampaiden!, määkäisi lammaskatras kuorossa.
- Nuoripari asui siis karjasuojassa eläinten kanssa, Rusko jatkoi hieman kärsimättömästi: - Ja sitten Maarian pitikin jo synnyttää, ja poika tuli. Ja Maaria kääri lapsen kapaloon ja pani sen nukkumaan hevosten syöttökaukaloon.
- Eipäs kun lehmien! väitti Vaapukka. – Ja lehmät antoivat Maarialle ja Joosepille maitoa. Ja antoivat heidän lämmitellä kylkeään vasten.
Rusko hirnahti loukkaantuneena.
- Voi hevosenkin kyljessä lämmitellä, se sanoi. – Ja hevosen hengitys lämmittää, se sanotaan laulussakin: ”Käy lämmin henkäys talvisäässä”.
Vaapukka ynähti ja pudisti päätään, ja sitten se jatkoi vuorostaan kertomusta: - Samaan aikaan oli pellolla lehmiä ja paimenia.
- Ja lampaita!, määkäisi lammaskuoro.
- Ja tietysti poroja, koska oli joulu, sanoivat rekiporot, jotka olivat tähän asti pysyneet hiljaa.
Silloin kukko Punapää lennähti yhtäkkiä karsinan reunalle ja alkoi levitellä siipiään.
- Mikäs sinulle tuli?, ihmetteli Rusko.
- Minä esitän sitä enkeliä, joka ilmestyi eläimille! Punapää huudahti.
Rusko huiskautti häntäänsä ja sitten se jatkoi kertomusta:
- No niin. Enkeli siis ilmestyi ja sanoi eläimille: Älkää yhtään pelätkö. Kaupungissa on syntynyt joulun lapsi, joka on karjasuojassa eläinten kaukalossa. Ja sitten tuli lisää enkeleitä, ja ne ylistivät luojaa ja sanoivat, että maassa on rauha, eläimillä ja ihmisillä.
- Ja sitten enkelit lensivät pois, sanoi kukko ja hypähti alas karsinan laidalta.
- Ja kaikki eläimet menivät katsomaan lasta, joka köllötti siinä kaukalossa, jatkoi Rusko. – Ja potra poika se olikin, ja kaikille tuli siitä lapsesta iloinen ja valoisa olo.
Eläimet olivat hetken hiljaa ja miettivät kuulemaansa.
- Se oli hieno kertomus, sanoi Vaapukka. - Mutta eikös siinä ole joku tähti?
- Ai niin, sanoi Rusko. – Sen tallin päällä loisti kirkas tähti. Ja jossain kaukana kolme viisasta miestä näki sen tähden ja lähti hevosella kaupunkiin. Ja sitten he veivät lapselle lahjoja. Kun se nyt kerran oli joulun lapsi.
- Lapset ovat ihania, huokaisi Vaapukka.
- Ja joululahjat, määkäisivät lampaat.
- Mutta joskus ne painavat liikaa, sanoivat porot.
Tämän Tuula Korolaisen kirjoittaman tarinan kanssamme halusi jakaa Jaanailua-blogin Jaana64
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti