keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kodinomaisuus osa 3


Olen kirjoitellut kodinomaisuus -aiheesta pari kertaa aiemminkin, joten olisiko nyt aika kertoa oma näkemykseni asiasta?

Jos joku ei ole vielä sitä ymmärtänyt minulla on viha-rakkaussuhde sanaan kodinomaisuus. Kodinomaisuus ei mielestäni ole mikään määre oikeastaan millekään. Kodinomaisuus on subjektiivisesti  koettava asia, ja jokaisella on siitä oma käsityksensä.

Kodinomainen ympäristö, siis fyysinen ympäristö, on mielestäni aina ihan luonnostaan silloin kun ollaan jonkun kotona, kodinomaisuus tarkoittaa mielestäni sitä, että lapsi on hoidossa paikassa joka muistuttaa mahdollisimman paljon kotia, siksi siis esimerkiksi päiväkoti ei voi olla kodinomainen ympäristö, vaikka sinne voidaan tuoda elementtejä kodista kuten huonekaluja tms. Päiväkoti voi olla kodikas, muttei kodinomainen.

Kodinomainen hoito ei kuitenkaan mielestäni ole sellaista, jossa hoitaja rakentaa päivät omista lähtökohdistaan. Hoitajalle lastenhoito on kuitenkin työ, ja kodinomaisuuteen vedoten hoitaja ei voi sivuuttaa työn mukanaan tuomia velvoitteita ja vastuuta. Koska olemme töissä, meidän on huomioitava ensisijassa lasten tarpeet. Emme siis voi pakata lapsia autoon ja päättää lähteä mummolaan, vaikka omien lasten kanssa niin teemmekin.

Minusta kodinomaisuus on sitä, että lapsilla on aina se sama turvallinen aikuinen saatavilla, jos tulee paha mieli, tai vaikka ikävä omia vanhempia. Kodinomaisuus on sitä, että lapsen ei tarvitse olla kiltti koko päivää, vaan jos on huono päivä, niin silloin on oikeus olla vihainen.  Ja jos on oikein mukavaa, tai oikein ikävää niin lapsella on oikeus tulla syliin ja häntä halataan ja hellitään. Kodinomaisuus on siis mielestäni sitä, että lapsi hyväksytään sellaisena kuin hän on hyvine ja huonoine ominaisuuksineen, tunteineen päivineen. Kodinomaisuus on myös sitä, että jos ei tänään huvita niin sitten voi olla vaan.

Kodinomaisuus on tunnetila, joka lähtee siitä, että lapsella on hyvä olla. Siitä, että hoitaja osaa lukea lapsia ja tuntee hoidossa olevien lasten persoonallisuuden. Kodinomaisuus on myös sitä, että lapsi saa olla hoidossa pienessä ryhmässä ja sitä että lasta kuunnellaan ja hänen toiveensa otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan.

Kodinomaisuus on sitäkin, että lapset saavat päivittäin tuoreista raaka-aineista tehtyä vaihtelevaa, monipuolista ja terveellistä ruokaa. Ruokaa, joka valmistetaan lasten kanssa tai läsnä ollessa, niin että ruoan tuoksu täyttää keittiön. Lasten kanssa tehdään pieniä normaaleja kodinhoitoon liittyviä asioita, kuten siivotaan leluja, laitetaan astioita koneeseen tms. Joskus voidaan hakea kaupasta maitoa tai muuta pientä unohtunutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti