Remontointia osa 4: Tällainen siitä sitten tuli!

Eli leikkikeittiö on valmis... tai ainakin melkein.

Tämä siis rakenneltiin leikkihuoneesta ylijääneistä kaapista ja laatikostosta. Hella ja astianpesukone ovat toisessa päässä vastakkain, ja tämä osa on rakennettu melamiinilevystä ja luukut vanerista.

Astianpesukoneen ja uunin hyllyt tehtiin astiankuivauskaapin ritilästä. Keittotaso ja uuninluukun lasi ovat pleksiä. Keittotasossa liimasin värillisillä kontaktimuoveilla ensin keittoalueet ja sitten mustalla teppasin pohjan.

Nyt loppui hellan ja tiskipöydän kuljettelu, aiemmin kun olen ne aina kesäksi kantanut leikkimökkiin ja talveksi leikkihuoneeseen. Nyt molemmissa on omat.

Luulenkin, että lomani jälkeen ainakin yhden innokkaan kokkilapsen ilme on näkemisen arvoinen... jaa no pölyt varmaan pitää pyyhkiä siihen mennessä.

Remontointia osa 3: Miehet!

Remontointi on sitten yllätten pitkittynyt, tai oikestaan laajentunut, jos mieheltä kysytään. No, tämähän oli odotettavissa. Minulla on tapana "vähän" rönsyillä noiden asioiden kanssa.

Eli leikkihuoneen remontissa sitten vaihdettiin kaappeja ja "yllättäen" kun yksi kaappi vaihdettiin täyskorkeaan, niin pari yläkaappia ja yksi laatikosto jäi ylimääräiseksi. Näistä sitten suunnittelin ruutupaperille uuden pyörienpäällä kulkevan saarekeleikkikeittiön. Saarekkeesta löytyy uuni, liesitaso, tiskikone, -allas ja -hana sekä laatikosto ja kaappi, johon mahtuu kaikki ruoka-aineet.

Kaapit ovat siis vanhat, ja uuni/astianpesukompleksi rakennettiin kaappien jatkoksi. Kaapit ovat ruskeat, runko valkoista melamiinilevyä, uunin ja astiapesukoneen luukut ja nappulat vaneria, jotka maalasin spreymaalilla metallinhohtoaluumiiniksi. Tiskialtaana on neliskanttinen, muovinen huuhteluallas, ja hana on jostain vanhasta keittiöstä purettu ja pesty.

Saareke saatiin viikonlopun aikana lähes valmiiksi, vain uunin ja astianpesukoneen luukut ovat kiinnittämättä, kun miehen piti lähteä välillä töihin... omituista! Kun sitten kyselin, että milloinkahan mies ehtii luukut kiinnittää, niin  mies kehtasi väittää, että ei se rakentaminen suju yhtä nopeasti kuin suunnitelman piirtäminen ruutupaperille - ei vaikka minä väritinkin kuvan valmiiksi.

Kumma juttu - hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty?!

Joulukello

Laitanpa tähän yhden askartelukuvan lisää, sopiikin hyvin näin kesähelteellä . Kello on tehty hiekkapintaisesta kultakartongista pistelemällä, ulkoreuna leikattu. Pisteltyyn reikään on liimattu silkkipaperi  ja kellon yläreunaan on liimattu valmis rusetti.

Kasvunkansio

 

Päivähoidon koulutuksissa vilahtelee aina välillä sana kasvunkansio. Kasvunkansioiden tekeminen perhepäivähoidossa onkin varmaan aika uusi ilmiö, jos puhutaan asiasta kasvunkansio-nimikkeellä. Kasvunkansiohan on yksinkertaisimmillaan jonkinlainen kokoelma lapsen päivähoidossa viettämästä ajasta. Tavallisimmin kasvunkansio sisältään muistoja päivähoidon tapahtumista, valokuvia, piirustuksia jne. Kasvunkansion ideaan kuuluu osittain se, että lapsi otetaan mukaan kansion kokoamiseen, eli jos lapsi on vähän isompi, hän voi itse päättää esim. mitkä piirustukset tai valokuvat valitaan kansioon. Kansiossa olisi hyvä olla myös lapsen omia kertomuksia, sekä kuvausta lapsen kehityksestä, hoitajan ja vanhempien kertomana. Lapsen kehityksen kuvaamiseen voi käyttää vaikkapa lapsen henkilökohtaista varhaiskasvatussuunnitelmaa (lapsen vasu).

Mistä sitten otetaan kasvunkansion tekemiseen käytettävä aika?  

Jos tekisi kansiota säännöllisesti, päivittäin tai viikoittain aikaa tuskin kuluisi kovin paljon lasta kohti, mutta olen huomannut, että kyllä se tuppaa olemaan vähän innosta kiinni, miten sitä tekee. Ainakin tapahtumien osalta meinaa asiat vähän kerääntyä, vaikka mikäs ongelma se olisi tehdä sivu valmiiksi aina tapahtumaa seuraavana päivänä. Nyt olenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tulevana talvena en päästä töitä kertymään. Tähän voi hyvin käyttää sitä aikaa, jonka lapset nukkuvat. Sivut voisi tehdä koneella, kuten teen nytkin, ja tallentaa tiedostot jokaiselle lapselle/perheelle omalle tikulle. Sieltä sitten voisi tulostaa valmiit sivut jossain sopivassa hetkessä.  Aiemmin, ennen kevättä, en ole sivuja tallentanut minnekään vaan olen tehnyt sivu kerrallaan ja tulostanut aina valmiin sivun kansioon. Tässä menetelmässä ongelma on se, että meillä kun tulostin on kiinni vain pöytäkoneessa, ja kuitenkin päiväuniaikaan olisi kätevä käyttää kannettavaa keittiössä, josta on helppo valvoa lasten unia.

Kehitettävää

Ne neljä kasvunkansiota, jotka olen saanut valmiiksi ja antanut lapsille, kun he ovat jääneet pois hoidosta, ovat sisältäneet:

• lapsen piirustuksia,
• juhlien ja tapahtumien kutsuja, ohjelmia ja valokuvia 
• valokuvia askarteluista ja niiden tekemisestä
• valokuvia päivähoitopäivistä
• kopioita lasten vasuista
• lapsen haastatteluja

Vielä olisi kiva lisätä kansioon sivu, jossa kuvailisin hoitajana miten lapsi on sopeutunut hoitoon, miten leikit sujuvat ja miten päivittäiset rutiinit kehittyvät, kuten syöminen, pukeminen tai hygieniaan liittyvät asiat. Näitähän sivutaan lapsen vasussa, mutta tässä voisi kertoa vapaammin ja laajemmin. Sivu voisi olla kirjoitettu päiväkirjamaisesti, ihan arkipäivän tapahtumista, vaikka muutaman kerran vuodessa.

Tipu

Kaivelin vanhoja kuviani ja löysin tällaisen helpon tipun tekeleen. Lisäilen malleja, kun löydän kuvia. Tai siis kyllä kuvia löytyy... mutta täytyy olla sellaisia, josta saa helposti muokattua vaikkapa lapsen pois.

Tipu on tehty Danonino-purkista ja kartongista siipinä ja pyrstönä höyheniä ja valmis silmät.

Tosi helppo malli. Isommat leikkasivat jalkoihin varpaat, pienemmät tekivät jalat ilman varpaita.

Ruokaa!

Jokaisella meistä on jonkinlainen suhde ruokaan. Osa rakastaa sitä, osa vihaa. Kaikki me haluaisimme, että valmistamamme ruoka on hyvää ja se kelpaa syöjilleen.

Lapsille tarjotaan kokopäivähoidossa yleensä kolme ateriaa: aamupala, lounas ja välipala joskus myös päivällinen. Nykysuosituksen mukaan jokaisella aterialla lapsille tarjotaan jotain tuoretta vihannesta, juuresta, hedelmää tai marjoja sekä leipää. Ruoanvalmistuksessa suositaan kokojyväviljatuotteita ja kasvirasvaa eläinrasvojen sijaan.

  

Ruokasuunnittelussa kannattaa käyttää apuna ruokaympyrää ja lautasmallia. Aamu- ja välipalalle ainekset valitaan ruokaympyrän kolmesta suurimmasta lohkosta, vilja-, maito- ja kasvislohkoista. Lounaalle ja päivälliselle valitaan lisäksi aines myös liha-kala-kanalohkosta.  Ruoan annostelussa kannattaa käyttää apuna lautasmallia: ensin puoli lautasellista vihanneksia/salaattia, sitten neljännes perunaa/riisiä/pastaa ja lopuksi lihaa/kalaa/kanaa neljännes lautasellinen.  

Syöminen onkin sitten jo oma lukunsa, palaan asiaan joskus myöhemmin. Ruokalistakin ilmestyy tänne syksyllä viimeistään.  

Remontointia osa 2

Remontointi edistyy kohtuu hyvin, tänään pääsen iltapäivällä maalaamaan seiniä. Illalla saadaan matto takaisin lattiaan ja toivottavasti kaappejakin paikoilleen, tai sitten huomenna...

Alkaakin jo vähän kyllästyttää nuo lelulaatikkokasat. Toivottavasti tämä on viimeinen isompi remontti tässä huoneessa, itseni tuntien ei kyllä ole... aina keksitään jotain uutta.

Suuri haaveeni on hoitolasten nukkumapaikkojen järjestäminen siten, ettei joka päivä tarvitse pedata vuoteita alusta alkaen. Nyt lapset nukkuvat leikkihuoneessa vuodesohvassa "siskonpedillä" ja pienimmät retkisängyssä tai pinnasängyssä. Kaikki muut sängyt täytyy pedata joka päivä alusta alkaen, lukuun ottamatta pinnasänkyä. Tämä toive toteutuu ehkä sitten kun omat lapset muuttavat kotoa pois pysyvästi. Nyt, kun ovat viikot jo opiskelemassa, niin huoneita on vähän "turhanpanttina", vain viikonloppuja ajatellen. Kun nyt neuvotteluissa edistytään, niin ehkä hoitolasten päiväunisängyt mahtuisivat johonkin huoneeseen.

Lehti

Tämä lehti on tehty muutamia vuosia sitten syksyllä.

Paksun paperin päälle liimataan lehdestä leikattuja kuvia. Me leikkasimme kuvia, joissa oli väreinä punaista, keltaista tai oranssia, eli tässä opeteltiin vähän värejäkin. Kun liimaus oli kuivunut, leikkasimme paperista lehtiä, tässä mallina käytin oikeaa vaahteranlehteä.

Tämän lehden olen leikannut minä, koska askartelun tekijä oli silloin 3½, eikä sakset vielä kulkeneet viivaa pitkin.

Lopuksi maalasimme lehdet vielä oranssilla peitevärillä. Kuvassa valmis lehti on kiinnitetty vielä A4-kokoiseen värilliseen piirustuspaperiin, koska tästä tuli sivu lapsen kasvunkansioon.

Lankapunatulkku

Tämä on perinteinen askartelu, muistan tehneeni itsekin näitä pienenä.

Ensin leikataan kartongista punatulkku ja pistellään keskelle noin 2-3cm läpimittainen reikä. Sitten pujotellaan lankaa punatulkun ympäri, kunnes reikä täyttyy langasta. Me olemme pujotelleet langat käsin, mutta kanavaneulaakin voi käyttää apuna. Kun reikä on pujoteltu umpeen, niin langat leikataan ulkoreunasta irti, niin että syntyy pyöreä tupsu.  Kartongin  kohdalta tupsu sidotaan, ja sidontalangasta solmitaan samalla ripustuslenkki.

Lopuksi muotoillaan tupsu palloksi ja liimataan silmät.

Meillä punatulkun tekijät olivat 4-5vuotiaita, mutta tämä onnistuu näppärältä 3-vuotiaaltakin.

Remontointia

Loma sitten alkoi! Meillä minun  lomani tarkoittaa usein remontointia, tässä tapauksessa remonttia tehdään hoitolasten ikiomassa "valtakunnassa", leikkihuoneessa. Huoneeseen asennetaan lattialämmitys, on sitten lasten mukava leikkiä lattialla.

Idea lattialämmityksestä syntyi siinä vaiheessa, kun leikkihuonetta laajennettiin ottamalla viereiset vaatehuoneet (lue: romuvarastot) hyötykäyttöön osaksi leikkihuonetta. Aluksi oli kyllä tarkoitus lisätä kattolämmitystä, joka meillä on, mutta sitten ihastuin ajatukseen lämpimästä lattiasta.

Nyt sitten lattiapinnoite on purettu ja lattialämmityskaapeli levitetty lattiaan. Ensimmäinen kerros tasoitetta on lattiassa ja toinen tulee tänään. Lisäksi uusitaan katto ja maalataan kuvassakin vihreänä näkyvä puoli"paneeli". Paneelin maalaaminen on kyllä vähän hassua, kun se jää suurelta osin kaappien taakse.

Pujottelemme täällä lelulaatikoiden keskellä. Joka paikka on täynnä lelulaatikoita. Leikkihuoneessa kun lelut on sijoitettu lasten korkeudelle, niin kaikki kaapit ja hyllyt on siirretty pois remontin tieltä. Lelulaatikoita on pinoina eteisessä, pesuhuoneessa, kodinhoitohuoneessa... puhumattakaan siitä, että huonekalut, kaapit, sängyt yms. ovat myös kannettu huoneesta muihin huoneisiin, jopa terassille.

Lentokone

Tämä lentokone on tehty talouspaperihylsystä, maitopurkista ja kopiopaperista. Maitopurkista leikatut siivet ja peräsin on kiinnitetty kopiopaperisuikaleita liimaamalla. Liimana on käytetty valmisliisteriä. Myös maalarinteippiä voi käyttää apuna. Kun siivet ovat paikoillaan, paperisuikaleita liimataan koko koneen pintaan. Liimausten kuivuttua työ voidaan maalata, tai värittää kynillä, kuten tässä. Jos työ maalataan voi kopiopaperin tilalta käyttää sanomalehtipaperia.

Tämä työ on vähän isompien lasten juttu, näitä tehtiin 5-6-vuotiaiden kanssa. Taustatyönä tutkittiin lentokoneiden kuvia netistä ja kirjoista. Työn tekemiseen meni paljon aikaa taustatöineen, suunnitteluineen ja toteutuksineen.

Syntymäpäivä/ vappuhattu

Näitä hattuja askartelimme vapuksi reilu vuosi sitten, joskin lasten kanssa kun kuvia katselimme näin jälkeenpäin, yksi lapsista kysyi: Kenen synttärit?

Tämä on tosi hyvä malli, ja helppo tehdä. Koristelut voi tehdä niinkuin huvittaa. Malli on löytynyt täältä.

Odotettavissa tänään ja huomenna:

Tänään varahoitolapset ovat viimeistä päivää hoidossa, huomenna vielä yksi lapsi, jolla onkin sitten viimeinen hoitopäivä, ennen kouluun lähtöä. Eli jää lomalle kuten minäkin, ja sitten menee kouluun.

Tänään alkaa  sitten lelujen pesupäivät. Kaksi päivää lelujen pesemistä. Saaviin joutuu kaikki pesunkestävät lelut: dublot, astiat, hedelmät ym. muovilelut, puujunarata saa pikapesun, nuket samoin. Nuken vaatteet, peitot, tyynyt, roolivaatteet lentävät pesukoneeseen.

Tämä kouluun menevä lapsi on odottanut huomista päivää jo pari viikkoa, niin suosittua lelujen pesu on. Meillä on lasten kanssa ollut tapana aina ennen minun lomaani pestä lasten lelut, ja nämä lapset jotka ovat olleet hoidossa vuosia, osaavat jo odottaa tätä jokavuotista tapahtumaa. Toki leluja pestään muutenkin, mutta näin kesäloman alla pestään IHAN KAIKKI lelut LASTEN KANSSA. Sitten on kiva syksyllä aloittaa työt.

Tästä lelujen pesusta on muutamia hauskojakin juttuja vuosien varrelta, kuten kun kerran hoidossa oli sellaisia lapsia, jotka olivat tulleet hoitoon syksyllä. Sitten seuraavana kesänä, kun lelujen pesu aloitettiin, ja muut lapset olivat hihkuneet asiaa jo monta päivää, nämä uudet ihmettelivät: Mitä, pestäänkö teillä leluja, ei meillä kotona vaan koskaan!

Pääsiäispupu

Olen taas kaivellut kuvatiedostojani, ja tälläinen askartelu löytyi parinvuoden takaa pääsiäisenä. Nyt on kyllä tosi pitkä aika pääsiäiseen, mutta laittelen näitä vanhoja askarteluja tänne sitä mukaan kun tulee käyttökelpoisia kuvia vastaan. Syksystä olisi sitten tarkoitus saada ihan uusiakin askarteluita laitettua tänne lähes viikottain.

Askartelut siirtyvät sitten aina askartelut-sivulle, kun uusia laitan tulemaan. Ei sitten koko etusivu täyty askarteluista.

Mutta se pupu: leikataan sopivan värisestä kartongista pupu ja kangastilkuista vaatteet. Viimeistellään iloisella pupu-ilmeellä ja valmista tuli!

Ja meidän askartelijat olivat iältään 3-6v, pienimpiä avustettiin leikkaamisessa.

Vinkki:

Kasvojen piirtämisen opettaminen lapselle: Kasvojen piirtäminen kannattaa aloittaa nenästä. Nenä piirretään keskelle kasvoja, ja sitten lisätään silmät ja suu. Tällöin lapsen on helpompi hahmottaa kasvojen mittasuhteita.

Kohta se alkaa...

Kohta se alkaa, loma nimittäin, enää kolme päivää töitä ja sitten...

Tänään kävi uusia lapsia tutustumassa tulevaan hoitopaikkaansa. Aivan syötävän suloisia lapsia! Odotan aivan innoissani tulevaa syksyä. Kerrankin on mukava jäädä lomalle, vaikka tietää ryhmän osittain vaihtuvan loman jälkeen. 

Ryhmän muuttuminen aiheuttaa aina jonkinlaista stressiä jä jännitystä. Mietin aina etukäteen mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua, kun uusia lapsia tulee hoitoon. Miten järjestän nukkumiset? Mitä jos lapset eivät sopeudu? Miten yhteistyö sujuu vanhempien kanssa? Pahin skenaario olisi se, että kaikki lapset huutaisivat yhtaikaa, eivätkä rauhoittuisi millään. Kukaan ei nukkuisi tai söisi, eivät edes vauvaikäiset, ja sitten tietysti huutaisivat vielä enemmän. Lopuksi vielä vanhemmat olisivat sellaisia, jotka syyllistäisivät hoitajaa, kunnes hoitaja vaipuisi maan rakoon.

Ei muuten vielä koskaan ole tuo kauhuskenaario toteutunut.

Mutta siis nyt: ei mielessä minkäänlaista paniikkia tai edes paniikin poikasta! Olo on seesteinen, ja lomalle on kiva jäädä, kun tietää mitä syksy tuo tullessaan.

Työnarkomaniaa

Tunnustaudun työnarkomaaniksi, ja teen työtäni myös vapaa-ajallani. Vapaa-ajan työskentely on usein suunnittelua: suunnittelen tulevia teemoja, päiväohjelmia, askarteluja… Usein huomaan netissä, että olen jollain lasten kasvatukseen, hoitoon tai päivähoitoon liittyvällä sivustolla… taas kerran. Netti on täynnä raportteja, keskusteluja, vinkkejä jne. ”Onneksi” tietokone kaatui reilu kuukausi sitten ja mitään tietoja ei saanut pelastettua, nyt suosikkilistani on lähes tyhjä. Tiedä sitten millainen onni se tietojen katoaminen oli; paljon kaikkea mielenkiintoista on lopullisesti kadoksissa, esim. olin tallettanut suosikkeihin erilaisia varhaiskasvatussuunnitelmia, joita käytin oman suunnitelmani pohjana, kun olin koulutuksessa.

Työnarkomaniaa on myös se, että olen jo lomani ajaksi järjestänyt itselleni kaikenlaista ”hommaa”: Lasten leikkihuone menee remonttiin, sinne asennetaan lattialämmitys ja katto uusitaan yhtenäiseksi. Sitten pihaan kesän aikana nousseeseen ”kesähuoneeseen” pitäisi valita sisältä siirtyviä leluja, pelejä ja muita tarvikkeita, sekä välipala-astioita.  Samalla olisi tarkoitus pestä kaikki loput lelut. Ei taas taida loma riittää.

Maanantai

Viikonloppu meni kukkapenkkejä kaivellessa, kohta ne ovat sellaisia kuin haluaisinkin. Vielä täytyisi kunnostaa muutama ruusupenkki, ja sitten vielä äitini toi pioneja maljakkoon, nyt on pakko saada pioni penkki. Mihinkähän se mahtuisi? Kukkapenkki-innostusta rajaa hivenen se, että en todellakaan pidä kitkemisestä, ja sitähän se kukkapenkin perustaminen tietää… aluksi, sitten kun kaikki kasvaa komeasti työ helpottuu.

Tänään aamulla ei sitten olisi jaksanut millään herätä ja aloittaa töitä viikonlopun kaivelun jälkeen. Voisin vaikka väittää, että olin kuin Karvinen aamulla: I hate Mondays! Sitten tulivat hoitolapset, ja vau! mikä hymy, kyllä siinä unet karisi silmistä ja muistin miksi pidän työstäni.

Nyt olemme jo käyneet ostamassa maitoa lähikaupasta, syöneet ja lapset nukkua tuhisevat sängyissään. Nyt on noin tunti rauhallista ja hiljaista, kunnes seuraava lapsi tulee hoitoon.  Tämä tunti pitäisi käyttää koneella hyödyllisesti tekemällä syksyllä kouluun menevän lapsen kasvunkansioon sivuja tulostuskuntoon. Mutta enpä taida tänään viitsiä. Huomenna on tiistai ja silloin teen ne sivut… tai sitten keskiviikkona, tai…

Loma

Enää kaksi viikkoa lomaan. Lasten kanssa aika on kulunut kuin siivillä, ulkoiluilma on ollut mitä mainioin, aurinko on paistanut ja hellinyt meitä koko viikon. Olisipa ihanaa, jos kesä jatkuisi tällaisena.

Pihan hiekka pölisee kuivuudesta, kun lapset kaivelevat kuoppia ja ajelevat autoilla. Välillä täytyy vetäytyä varjoon, etteivät pienet nenät palaisi, vettäkin täytyy välillä käydä juomassa. Joka ilta kotiin lähtiessään lapset ovat yltä päältä tomussa, joka tarttuu vaatteisiin. Mutta nyt nautitaan, Suomen kesä on kuitenkin niin lyhyt.

Onneksi sisällä on viileää, kiitos viilentävän ilmalämpöpumpun! Päiväunet maistuvat isoimmallekin lapselle aamupäivän ulkoilun ja ruokailun jälkeen. Iltapäivisin on hetken rauhallista, kuuluu vain niiden pienten lähes palaneiden nenien tuhinaa. Lapsien nukkumista on ihana kuunnella: kuinka autuasta lapsuus onkaan, ilman huolia ja murheita, kun aikuinen vartioi turvallista unta.

Koulutus

Koulutuksen merkitys kaikilla aloilla on mielestäni korostunut viime vuosina. Pelkkä koulutus toki ei vielä yksinään takaa ammattitaitoa, mutta koulutus toimii hyvänä pohjana, jota työkokemus vahvistaa. Mielestäni ammattitaito on nimenomaan koulutuksen ja kokemuksen yhteissumma.

Esimiehen kanssa käytävissä kehityskeskusteluissa olen itse aina kokenut koulutukseni olevan yksi vahvuuksistani. On varmasti helpompi arvioida, milloin jokin asia, esim. lapsen kehityksessä, poikkeaa tavanomaisesta.

Aiemmin olen jo viitannut koulutukseen kirjoittaessani laeista ja ”laeista”. Kyseisessä kirjoituksessa otin esimerkin meidän kaupungissa vallitsevasta ”ravitsemuskoulutusongelmasta”.  Mielestäni on hyvä, että koulutusta järjestetään, mutta mielestäni koulutus voisi olla vaihtelevampaa kuin tällä hetkellä. Tiedän kyllä, että ravitsemukseen liittyvää koulutusta järjestetään meidän kaupungissa siksi, että sille on tarvetta. Koulutuksen sisältö tai kohderyhmä on kuitenkin väärä, koska juuri ne hoitajat, jotka vuosien ajan ovat tehneet ruokaa samalla kaavalla lapsille, eivät joko osallistu tai sisäistä opetusta.

Itse kaipaisin koulutukseen lisää vaihtelua. Meillä kyllä järjestetään vuosittain koulutusta, mutta luonnollisesti koulutus lähtee lähinnä siitä mitä on tarjolla. Ruokakoulutusta on ilmeisesti helppo järjestää, kun siihen löytyy kouluttajia omasta kaupungista, esim. kotitalousopettajia ja ravitsemusterapeutteja. Samoin ensiapukoulutus on hyvässä mallissa, ja sitä järjestetään joka kolmas vuosi, ensiaputaidon ylläpitämiseksi. Yllättäen kuitenkin puutteita on ihan perustiedoissa, kuten siinä kuinka hyvin tunnetaan päivähoito- tai muita lakeja, jotka määrittelevät työtämme.  Meille on järjestetty koulutusta myös liittyen orientaatioihin: taidekasvatusta sisältäen musiikkia, teatteria, kuvaamataitoa, mutta miksei järjestetä koulutusta siitä kuinka orientaatiot siirretään arkipäivän tilanteisiin, joissa opetus menee paremmin perille, kuin missään toimintatuokiossa.

Miksi ei järjestetä opetusta siitä, kuinka käytetään hyväksi arjen yllättävät tilanteet ja lapsen luontainen kiinnostus omaan ympäristöönsä?  

Vauva päivähoidossa

Minulla on ollut hoidossa pieni alle vuoden vanha lapsi hoidossa. Lapsi on ollut hoidossa muutamia päiviä ja viihtynyt hyvin, mutta väistämättä tulee mieleen, etten ehkä omaa lastani olisi pystynyt luovuttamaan hoitoon ihan ventovieraalle. Nimenomaan MINÄ en olisi pystynyt luovuttamaan, lapseni ehkä olisi pärjännyt hoidossa, ja tuskin siitä kauheasti olisivat traumatisoituneet.

Jos minun kuitenkin olisi ollut pakko lapseni hoitoon viedä hyvin pienenä, en olisi ajatellutkaan vieväni lastani muualle kuin perhepäivähoitajalle. Minun käsitykseni päivähoidosta on sellainen, että hoitajilla on paljon aikaa lapsille ja hoito on yksilöllistä, lapsen persoonallisuuden huomioon ottavaan, ja kokemukseni mukaan tällaista hoitoa saa juuri perhepäivähoidossa.

Alle vuoden vanha on helppohoitoinen, joskin hoito vaatii ajan jakamista toisella tavalla kuin silloin kun hoidossa on isompia leikkiviä lapsia. Tällainen alle vuoden vanha yleensä on tyytyväinen kun saa ruokaa, lepoa ja syliä riittävästi. Suurin osa näistä alle vuoden vanhoista sopeutuu hoitoon paljon paremmin kuin esim. kolme-neljävuotias, mummon hoidossa ollut, pumpulissa pidetty perheensä ainokainen.

Nämä noin vuoden ikäisenä hoitoon tulevat ovat kivoja hoidettavia, varsinkin jos ovat hoidossa kouluikään asti. Joskus neljä-viisivuotiaana näistä lapsista on hoitajalle suuri apu kun hoitoon tulee uusia pieniä. Tällainen pienenä hoitoon tullut lapsi kun on muutaman vuoden päästä hoitopaikassa kuin kotonaan ja toimiin esimerkkinä pienemmälleen. Siinä pienempi oppii ”talon tavoille” vähän kuin itsestään, isompaa jäljittelemällä.

Syksyinen puu

Tämä puu on tehty joskus syksyllä. Värilliselle paperille, tämä on normaalia paperia paksumpaa.

Ensin piirretään runko ja oksat. Sitten vain liimaillaan lehdet. Tämä askartelu sopii tosi pienillekin kun aikuinen piirtää rungon valmiiksi.

Alla vielä toinen toteutus samasta aiheesta: tässä lehdet on tehty sormiväreillä.