Choco

Suklaapeli Choco on leikki-ikäisten suosikkipeli, jossa yhdistyy muisti- ja noppapeli. Paina pop-o-matic -nopan kupua ja yritä nostaa nopan tulosta vastaava suklaanappi pöydältä. Jos onnistut, saat pitää löytämäsi suklaanapin! Varo kuitenkin suklaata ahmivaa toukkaa, sillä toukan nostaessasi joudut palauttamaan yhden keräämistäsi suklaanapeista takaisin pöydälle. Eniten nappeja kerännyt pelaaja voittaa pelin!

Ikäsuositus 3+ , (mutta pienemmätkin hoksaavat aika nopeaan pelin idean)
Pelaajia 4-6
Peliaika 15+min

Tuntokisa

Haban Tuntokisa on kiva peli vähän isommalle lapselle. Pelin ikäsuositus on 3-6-vuotiaille, mutta parhaiten pelaaminen onnistuu 5-6-vuotiaiden kanssa.

Pelissä on tarkoitus tunnustelemalla löytää korttia vastaava muoto pienistä taikapussukoista. Ennen peliä on hyvä tutustua muotoihin ja tutkia mikä muoto vastaa mitäkin korttia.  Jokaiseen pussukkaan pakataan vain yksi muoto, ja jos luulee löytäneensä oikean, peli keskeytetään, ja tarkistetaan pussiin kurkkaamalla onko muoto korttia vastaava, jos on saa pitää muodon. Eniten oikein saanut on voittaja.

Peliohjeissa on useita variaatioita, joten sääntöjä helpottamalla tai vaikeuttamalla peliä voi pelata eri-ikäisten kanssa. Esim. isommat saavat käyttää tunnusteluun vain yhtä kättä.

Ikäsuositus 3-6v
Pelaajia 2+
Peliaika 10min

Lahjoja

Nyt varmaan kaikki ovat jo lahjansa saaneet ja avanneet, joten voin laittaa kuvan tämän vuoden pakettien sisällöstä esille. Eli poikien paketeista löytyi autoja ja tehtävä/puuhakirja+kynät, tyttöjen paketeissa oli nuken vaatteita ja nuken peitto+tyyny.

Leppoisaa joulua!

Rauhallista Joulua!

Piparkakkutalo

Tänä vuonna kaikkien lasten koteihin lähtee viimeisenä hoitopäivänä tällainen piparkakkutalo. Näistä tuli no, sellaisia keskinkertaisia... joskus on ollut parempiakin. Kaavat nappasin jostain englanninkieliseltä sivulta netistä, enkä kyllä enää muista mistä.

Tyttäremme lemmikkikani on kyllä aivan sekopäinen, kun piparit haisevat nenään eikä se saa yhtään. Häkistä kuuluu vähän väliä aikamoista mielenosoitusta, mutta kohta siis talot lähtevät ja kani rauhoittuu.

Koristeita

Tänään sitten piparit ovat saaneet kuorrutusta päälleen, sekä tietysti myös vähän koristeitakin. Valmis sokerikuorrutus on kätevää käyttää lasten kanssa, sitä kannattaa vaan pehmittää vesihauteessa ennen käyttöä.

Nyt piparit vielä kuivuvat ja sitten ne pakataan kotiin viemisiksi.

Joululaulut ovat soineet jo pari päivää lähes tauotta ja tänään söimme jouluateriankin; laatikoita, kinkkua ja rosollia. Kaikkea maisteltiin ja lähes kaikkea myös syötiin.

Piparkakkuja leipomassa

Tänään aamulla oli jälleen lähes -20°C, joten päätimme sitten viettää pakkaspäivän leipoen piparkakkuja. Jokainen leipoi pellillisen ja huomenna olisi tarkoitus sitten vielä koristella ne. Koristelun kuivuttua pakkaamme piparkakut kauniisiin sellofaanipaketteihin kotiin viemisiksi. Aamulla leivotaan vielä yhden lapsen piparkakut, jotta olisi sitten kaikilla koristeltavia.

Joulukiireitä?

Jaa-a, viimeinen työviikko ennen lomaa on alkamassa. Ensiviikko on vielä kiireinen, niin kuin aina ennen joulua. Tällä kertaa kuitenkin kiireitä lisäävät oma hammaslääkäri tiistaina ja opiskelijan arviointikeskustelu torstaina. Lapsia hoitaa nämä ajat taas varahenkilö.

Lasten kanssa aiomme kuitenkin leipoa piparkakkuja ja enkä vielä joulutorttujakin, katsotaan mitä innostutaan tekemään. Piparkakkutaikinaa olen tehnyt valmiiksi jääkaappiin useammalla reseptillä, johtuen ryhmän allergioista.

Joulun alla teen aina paljon piparkakkutaikinaa ja siitä olen sitten tehnyt kaikille lapsille piparkakkutalon kotiin viemisiksi. Eli viimeisenä hoitopäivänä ennen lomaani jokaisen perheen kotiin lähtee piparkakkutalo, joka vuosi vähän erilainen. Tänä vuonna lapsia on vain kolmesta perheestä, joten taloja tarvitaan vain kolme, joskus on tehty useampiakin, kun ryhmässä on ollut paljon puolipäivälapsia, eikä yhtään sisaruksia. Joinakin vuosina talojen sijasta olen leiponut enkeleitä, piparkakkurasioita, joulusukkia jne. Muistaisinkin, että näitä piparkakkurakennelmia olisi parhaimmillaan tehty jopa seitsemään eri perheeseen.

Apulaisenani on toiminut useana vuonna omat tyttäreni, joista toinen usein leikkaa palat taikinasta valmiiksi ja toinen toimii usein makutuomarina, joka on todella kriittinen ja usein enemmän tiellä kuin hyödyksi . Meillä onneksi lapset pitävät leipomisesta ja auttavat mielellään.

Lapsien mukaan lähtee myös pienet joulupaketit, joiden sisällöstä kertonen sitten joulun jälkeen, mistäs sitä vielä tietää mitä tontut niihin ovat pakanneet.

Joulujuhlat

Eilen vietimme lasten kanssa joulujuhlaa. Tai oikeastaan siis alueemme kaikki perhepäivähoitajat järjestävät yhteiset joulujuhlat hoitolapsille ja heidän vanhemmilleen.

Parina viime vuonna olemme järjestäneet perinteiset "kuusijuhlat" esityksineen kaikkineen. Lauluja ja leikkejä on harjoiteltu jokaisen ryhmässä hyvissä ajoin etukäteen. Jo syksyllä sovimme hoitajien kanssa työn jaosta, ja esitettävistä laululeikeistä. Tänä vuonna lapset tulivat marssien lavalle kantaen askartelemiaan piparkakkuja kädessä, Piparkakkuleikki-laulun säestämänä.

Ohjelma on muodostettu muutamasta lasten esittämästä laululeikistä ja niitä yhdistävästä tarinasta, jonka joku hoitaja aina sitten lukee. Tänä vuonna laululeikeiksi oli valittu Tuiki, tuiki, tähtönen-, Rati, riti, ralla-, Lumiukot-, Tonttujen jouluyö- ja Pukki ovella kolkuttaa -laulut.

Meidän ryhmän kaikki lapset harjoittelivat innoissaan ohjelmaa, ja olivat kaikki kovasti tulossa esiintymään lavalle. Hoitajaa ja osaa vanhemmistakin hivenen kyllä jännitti, kuinka käy. Kaikki lapset, yksivuotiasta lukuun ottamatta, kuitenkin lavalle kiipesivät, joskin yksi oli kiinni kyljessä koko ajan, ja toinenkin kiipesi syliin siinä vaiheessa kun pukki kurkisti oven raosta.

Kivaa oli, ja kaikki lapset saivat pukilta pikkupaketin kotiin viemisiksi. Tänään puheenaiheena sitten onkin ollut paketin sisältö, ja se ketä kaikkia siellä juhlassa oikein nähtiinkään.

Piparkakkuaskartelu

Nämä piparkakut eivät ole syötäviä, vaikka herkulliselta näyttävätkin. Nämä on leikattu ihan pahvilaatikon kyljestä, ja maalattu pullovärillä molemmin puolin ruskeaksi. Maalin kuivumisen jälkeen piparit on koristeltu silkkipaperista rypistetyillä "karkeilla" ja lopuksi reunaan on pursotettu kohovärillä "sokerikuorrutusta".

Meidän askartelijat olivat 2-4 -vuotiaita. Leikkasin aihiot valmiiksi, lapset maalasivat ja koristelivat piparit. Koristeitten paikat merkittiin ensin pienillä pisteillä, joiden päälle lapset liimasivat koristeet. Lopuksi pursotin reunaan kohovärin.  

Kiirettä pitää

Laitanpa vähän kuulumisia: On ollut tosi kiireinen viikko sekä itsellä että lasten kanssa. Täällä ei sitten meinaa ehtiä käymään, mutta yritän askartelut laittaa illalla tai sitten perjantaina näkyviin.

Huominen päivä kuluu opiskelijaa arvioidessa, joten olen irrotettuna omasta työstäni ja lapsia tulee tänne meille hoitamaan päivähoidon varahenkilö. Huomenna on myös joulujuhla, johon on harjoiteltu ahkerasti laululeikkejä ja ainakin vielä lapset kehuvat uskaltavansa tulla lavalle myös esiintymään.

Ilta kuluu tänään juhlapaikkaa koristellessa ja järjestellessä. 

Joulun odotusta

Lasten puheissa joulu on jo todella lähellä, päivittäin puhutaan lahjoista, pukista, tontuista...

Nyt jo muutaman päivän ajan, aina kun haetaan postia, kolmevuotias kehuu, että postissa tulee lelukirja... ja yhtään ei vielä ole tullut. Lapsi ihmettelee kovasti, kun heille kotiin on jo lelukirjat tulleet, että missä viipyy hoitopaikan lelukirja.

Itse en kyllä moisesta niin kauheasti välittäisi.

Meillä joulun odotus näkyy paitsi joululauluharjoituksina, -kalentereina, -askarteluina ja puheina, myös siinä, että pakastimen tyhjennys on alkanut. Pakastimeen kertyy aina ruokia, ja sitten ennen lomiani syömme niitä pois. Nyt lomaani on vajaat kaksi viikkoa, joten operaatio pakastin on julistettu alkaneeksi...

Peitevärit, siveltimet ja turvavesiastiat

Maalaaminen on lasten lempitouhuja. Kunnon välineillä maalaaminen on mukavaa, ja niihin kannattaa laittaa rahaa kerralla enemmän. Halpoja vesivärejä ei lasten kanssa juurikaan kannata käyttää, ne kuluvat kohtuullisen nopeasti ja sitten kun napissa on reikä keskellä, ei pienempi lapsi siitä saa edes oikein väriä irti.

Kunnon peitevärit ja isot napit ovat oiva ratkaisu maalausnälkään. Meidän napit ovat reilun viisi senttiä halkaisijaltaan ja lähes kaksi senttiä paksuja, joten ihan heti ei väri kesken lopu. Peiteväri  on myös paksumpaa kuin vesiväri, joten väriä saa paperille pienelläkin vaivalla. 

Vielä kun täydentää välineistöä kunnon tukevilla jumbokokoisilla siveltimillä ja  turvavesiastioilla, niin pienimpienkin on kiva maalailla.

Suomen lippu

Askartelimme tällaisia lippuja lasten kanssa itsenäisyytemme kunniaksi. Kuva puhukoon puolestaan.

Hiljaisesta - näkyvään ammattiryhmään

Perhepäivähoitajat mielletään usein kotiäideiksi, jotka hoitavat toisten lapsia "siinä sivussa", kun ovat omien lastensa kanssa kumminkin kotona. Ja kyllähän se sitten näkyy myös ammatin arvostuksessakin - palkassa - ja usein myös siinä kuinka tasavertaisia päivähoidon työntekijöinä perhepäivähoitajia pidetään.

Perhepäivähoitajaa palkatessa on pitkään riittänyt se, että on äiti, mutta valitettavasti meitä äitejä on joka junaan, eikä pelkkä äitiys oikein riitä ammattimaiseen toimintaan varhaiskasvattajana, vaikka nimitys sitten olisi perhepäivähoitaja ja toimipaikkana päiväkodin sijaan oma koti.  Varmaan jokaisen mielestä olisi aika omituista, jos päiväkotiin palkattaisiin uusia hoitajia, joiden lähes ainoa kokemus alalta olisi se, että on synnyttänyt lapsen.

Oma kokemukseni perhepäivähoitajista on pääsääntöisesti se, että hoitajat ovat innokkaita oppimaan uusia asioita ja myös kehittämään omaa työtään. Erityisesti tiimityöskentelyn tuleminen osaksi perhepäivähoitoa on lisännyt sen "hiljaisen" ammattitaidon siirtymistä hoitajalta toiselle. Aiemmin moni hoitaja on työskennellyt hyvinkin yksin, eikä oikein kukaan ole ollut kiinnostunut siitä mitä hoitaja päivän aikana lasten kanssa tekee. Hoitajat ovat järjestäneet lapsille retkiä, juhlia ja erilaisia tempauksia, mutta ei niistä juurikaan ole "huudeltu" kylillä. Nyt selkeä suuntaus on se, että asioita tehdään yhdessä isommalla joukolla ja niin, että ideoita ja kokemuksia jaetaan toisten hoitajien ja toisten tiimien kesken. Aivan kuin salaa toiminta monipuolistuu ja rikastuu.

Joskus kuulee kuitenkin, että mitä enemmän perhepäivähoitajat tekevät työtään suunnitelmallisesti, niin sitä enemmän toiminta muuttuisi päiväkotimaisemmaksi. Ja että jotenkin ei olisi sopivaa pitää meteliä siitä mitä tehdään tai vaatia perhepäivähoidossa oleville lapsille samanlaisia oikeuksia osallistua juhliin, retkiin, teatteriin tms., kuin muillakin päivähoidossa olevilla lapsilla.  Itse en oikein tähän usko, vaan ennemminkin uskon, että mitä enemmän tulemme pois niistä pienistä koloistamme ja ympyröistämme, sitä enemmän saamme arvostusta työllemme. Eihän se tosiasia mihinkään muutu, että perhepäivähoidossa toimitaan aina aidosti pienryhmässä, jossa hoitaja tuntee lapset lähes kuin omat taskunsa. 

Tässäkin asiassa pätee vanha sanonta: Kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse!

Liimaa, liimaa ja enemmän liimaa

Liimaa kuluu lasten kanssa valtavasti, eihän sitä koskaan tiedä mitä kaikkea täytyy liimata . Pienet liimapurkit on suhteessa aika hintavia, joten jos haluaa laadukasta yleisliimaa, sitä kannattaa ostaa isommissa purkeissa rautakaupasta. Erityisesti jos liimaa tarvitsee muukin perhe. Itse ostan liiman kolmen litran ämpäreissä, niin ei heti lopu kesken. 

1. luukku

Joulukuu on alkanut ja ensimmäinen luukku kalenterista on avattu. Meillä kalenterin virkaa hoitaa tänä vuonna ikkuna maalaus, johon ilmestyy joka päivä uusi "juttu".

Olen siis piirtänyt ikkunaväriliiduilla kuusimetsän jo viikko sitten ikkunaan, ja nyt sitten lisäilen kuvaan vähitellen pieniä yksityiskohtia. Tänään yhden kuusen takaa kurkkii tonttu!

Idea on siinä, että lapset itse tutkivat kuvaa ja yrittävät huomata mitä uutta kuvassa on. Saapas nähdä mitä siellä huomenna on?

Askarteluun... geeliliidut

Pienten lasten on joskus aika vaikea saada kynillä jälkeä paperille. Nämä kierrettävät geeliliidut ovat ihanteellinen ratkaisu tähän ongelmaan.

Tuotteella työskentely on kuin huulipunalla piirtäisi: kynä liikkuu paperilla liukkaasti ja väri irtoaa kynästä helposti. Lisää väriä saa kiertämällä kynän pohjasta.

Kynät täytyy aina muistaa sulkea huolella, tai ne kuivuvat.

Kynttilä

Tällä viikolla olemme lasten kanssa askarrelleet adventin ja pikkujoulun kunniaksi tällaisia kynttilöitä. Tarvikkeina on käytetty paksua askartelupaperia, silkkipaperia, rautalankaa, varsiteippiä, helmiä ja liimaa.

Aluksi leikkasimme n. 20x10 cm kokoisen palan askartelupaperista ja päällystimme sen silkkipaperista revityillä palasilla. Kuivumisen jälkeen kiersimme paperin pituussuunnassa rullalle ja liimasimme kiinni, kuivamisen ajaksi kiinnitimme liimauksen narulla ja kumilenkeillä.

Liekkiä varten on leikattu kaksi liekkiä, jotka on liimattu sydänlankana toimivaan varsiteipillä päällystettyyn rautalankaan. Rautalanka on käännetty kaksinkerroin siten, että helmi on saatu pujotettua painoksi rautalangan keskelle.

Muoks. 17.12. : Tässä toinen versio liekiksi. Tein tällaisen liekin yhteen kynttilään, joka on ollut keskeneräisenä jo pitkään. Saa sitten lapsi viedä kynttilänsä tänään kotiin kun on viimeinen hoitopäivä ennen lomaa.

Lopuksi liekki, tai oikeastaan se helmi, pujotetaan kynttilän päästä sisään ja valmista!

Askartelijat tällä kertaa nuorin reilu 2v ja vanhin kohta 4v. Pienimmille leikkasin liekit, ja kaikkia autoin paperin kiertämisessä rullalle ja sydänlangan taivuttelussa.

Lasten ulkoilu

Äskettäin eräällä palstalla perhepäivähoitajat keskustelivat lasten kanssa ulkoilusta, tai oikeastaan siitä, voivatko lapset ulkoilla yksin.

Jostakin syystä en itse ainakaan keksi mitään syytä, miksi hoitaja ei voisi ulkoilla lasten kanssa. Mitä se hoitaja tekee sillä aikaa kun lapset ulkoilevat? Itse en päästä lapsia edes aidatulle pihalle keskenään, en edes niitä lapsia, jotka ovat pukeissa ennen toisia. Meidän talossa tietty etuna on se, että meillä on lasikuisti, jossa on lukittava portti, jota lapset eivät saa itse auki. Tähän kuistille lasken joskus isompia lapsia siksi aikaa kun laitan pienimmille loppuja vaatteita. Nyt kun kaikki lapset ovat alle nelivuotiaita, ei kuistille lähde kukaan etukäteen, vaikka se ihan turvallinen onkin.

Päivät pitää vain osata suunnitella niin, että voidaan toimia yhtenä ryhmänä. Hitaimmat pukijat alkavat pukea ennen nopeita. Ruoka laitetaan aamulla valmiiksi tai puolivalmiiksi, ja kun tullaan takaisin, tehdään ruoka loppuun. Ei niitä perunoita hoitajan tarvi lähteä keittämään sinne sisälle kesken ulkoilun. Pienimpien nukkuessa isommat leikkivät "hiljaisia" leikkejä, pelaavat tai askartelevat, kyllä ne isommat ehtivät ulos sitten välipalan jälkeen kun muutkin. Eikä sen pienimmänkään tarvi nukkua koko päivää, yö on nukkumista varten, eihän sitä unta voi riittää, jos päivällä nukutaan vielä neljän jälkeen. 

Toki... onhan se joskus aika rasittavaa, kun kesken ulkoilun raahaat koko porukan takaisin sisälle, vain siksi että yhdellä on pissahätä... tai kakka housussa... mutta minkäs teet, kaikkien on tultava mukaan, ei ketään voi jättää valvomatta pihaan odottamaan.

Äänetön wc-istuimen kansi... ihanaa!

Yksi parhaista löydöistä tämän syksyn aikana on uusi vessapytyn kansi. Tämä säästää hermoja todella paljon, sitä kun ei saa paiskattua kiinni, vaan se laskeutuu hitaasti, äänettömästi ja (lähes) itsekseen alas. Tästä kolmen pienen pojan hoitaja on todella onnellinen. 

Syöttötuolista... tuoliin

Syöttötuolit vievät paljon tilaa keittiöstä, ja monesti kuitenkin hoitolapset ovat aika pieniä, joten eivät kovin hyvin yletä istumaan tuolilla ruokapöydässä.

Olen ratkaissut tämän ongelman tällaisilla matalilla "jakkaroilla", jotka laitetaan keittiön tuolille korottamaan lasta ylemmäksi. Nyt jalat pysyvät pöydän alla ja lapset näkevät mitä lautasella on tarjolla.

Lapset tykkäävät näistä "jakkaroista" ja joskus on ollutkin aika puhuttaminen, kun lapsi on venynyt pituutta niin paljon, että voidaan jättää "jakkara" pois käytöstä ja alkaa istua keittiön normituoleilla.

Monta ihmeellistä asiaa...

Eipä uskoisi, että on marraskuu! Tänään lapset innostuivat ulkona tutkimaan monenmoisia asioita, erityisesti kaikki sadevesikaivot oli tutkittava todella tarkkaan. Niitä piti koko porukan voimin tutkia. Lapset tutkivat viisi sadevesikaivoa, joista yhdessä kuulemma ei ollut vettä, ja neljässä oli. Erään kaivon kohdalla, olisiko ollut kolmas, lapsien mielestä oli mustaa vettä, mutta sitten lopulta kuitenkin tulivat siihen tulokseen, että eikä ole vaan kaivossa on vaan pimeää.

Huomasimme myös, että joku oli käynyt kaatamassa puun kävelytien varrelta. Kantoa ihmeteltiin tosi pitkään ja mietittiin kuka oli puu käynyt kaatamassa.

Kun pääsimme takaisin hoitopaikkaan, niin yhden lapsen kengän pohjassa odotti todella iloinen yllätys. Kurahousun renksuja riisuessa käsi osuin johonkin tosi liukkaaseen... ja koirankakkaahan  siellä oli... ja paljon!

Pukki ovella kolkuttaa

Olemme taas tänään harjoitelleet joulujuhlaesityksiä. Yksi lasten esittämiä lauluja on Pukki ovella kolkuttaa-laulu. Esitystä varten olemme opetelleet soittamaan kapuloilla tummennetut osat säkeistöistä:

Pukki ovella kolkuttaa,
tokko hän sisään tulla saa.
Tervetuloa pukki vaan
kanssamme piiriä tanssimaan.

Sisään pukki nyt kiiruhtaa,
lahjat hän lapsille heittää vaan.
Sitten yhdessä riemuitaan,
silmät lasten saa loistamaan.

Poispäin pukki taas matkoaa,
muualla lapset ne odottaa.
Hänen on käytävä ympäri maan
pitkissä peninkulmasaappaissaan.

Soittaminen ei toki ole vaikeaa, vaikeaa on se, että välillä pitää olla soittamatta . Kapuloita olemme hoitajien kanssa tehneet (tai mies, tai isä, tai pappa on tehnyt) harjanvarresta, toimivat ihan riittävän hyvin rytmisoittimena pienillä soittajilla.

Esitimme tämän saman laulun jo viime joulujuhlassa, silloin ensin kaksi säkeistöä ennen pukin vierailua ja pukki saatellaan matkaan viimeisen säkeistön aikana. Nyt on pukki ollut niin kiireinen, että vielä on vähän epäselvää pääseekö pukki ollenkaan tämän vuotiseen juhlaamme. Olisikin sitten ihan ensimmäinen kerta viiteen vuoteen. Joten jos joku nyt näkee sitä pukkia niin kertokoon, että meillä lapset kovasti odottavat pukkia vierailulle joulujuhlaamme 10.12., paikan pukki kyllä tietää, kun juhla on järjestetään jo kolmatta vuotta peräkkäin samassa paikassa.

Lapsen oikeuksien päivä

Joskus hoidossa myös herkutellaan. Perjantaina oli Lapsen oikeuksien päivä ja mikäs sen parempi herkuttelupäivä olisi?

Lapsen oikeuksien sopimusta pidetään myös yhtenä päivähoitoa ohjaavista asiakirjoista, ja tällä saralla päivähoidossa on kyllä vielä tekemistä. Erityisesti lapsen mielipiteen kuuleminen ja hänen oikeutensa päättää itseään koskevista asioista päivähoitopäivän aikana ovat aikamoisia haasteita vielä nykypäivänäkin.

Otetaanpa nyt vaikkapa esimerkiksi se syöminen: Onko lapsen pakko syödä, entä maistaa? Missä menee houkuttelun ja pakottamisen raja? Onko maistamispakko pienempi pakko kuin syömispakko? Saako leipää ja maitoa jos ei syö ruokaa? Eikö jokainen lapsi syö jos on nälkä?

--------------

Lapsen oikeuksien julistus on laadittu jo vuonna 1959, mutta julistukseen perustuva Lapsen oikeuksien sopimus allekirjoitettiin YK:ssa vasta vuonna 1989 ja Suomessa Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus tuli voimaan 1991. Sopimus on Geneven sopimuksen jälkeen laajin ihmisoikeuksia käsittelevä sopimus, ja sen ovat allekirjoittaneet kaikki maat, lukuun ottamatta Yhdysvaltoja ja Somaliaa.

Lapsen oikeuksien sopimus lyhennettynä

Quips

Ravensburgerin Quips on kohtuullisen helppo värinoppapeli lapsille. Pakkauksen ikäsuositus on 3½-7, mutta peli on helppo ja sääntövariaatioita on ohjeessa useampia, joten tätä peliä voi pelata pienemmänkin lapsen kanssa, jos lapsi tunnistaa samanlaisen ja erottaa erilaisen.

Pelaajat heittävät arpakuutioita täydentääkseen pelilautansa värillisillä nappuloilla. Quipsissa lapsi oppii helposti värejä ja numerot yhdestä kolmeen.



Ikäsuositus 3½-7
Pelaajia 2-4
Peliaika 10-20min

Eläinlotto

Algan eläinlotto on helppo lautapeli lapsille. Pakkauksessa ikäsuositus on yli 4v, mutta tätä peli osaa pelata pienempikin, reilu kaksivuotias, jos aikuinen on mukana pelissä.

Kortit asetetaan pöydälle kuvapuoli alaspäin. Pelaajat ottavat vuorollaan kortin ja näyttävät muille, mitä se esittää. Se, jonka pelilaudalla on vastaava kuva, saa pitää kortin. Ensimmäisenä pelilautansa oikeilla kuvilla täyttänyt pelaaja voittaa pelin.

Me pelaamme aina pelin loppuun asti, kunnes kaikilla on pelilauta täynnä. Isompien kanssa olemme "vaikeuttaneet" peliä siten, että kuvia ei näytetä toisille, vaan kysytään esim. kenellä on joutsen tai kenellä on kuva, jossa on pupu taskussa. Kortin saa sitten itselleen se, jonka laudalla vastaava kuva on.

Lotto-pelejä kaapista löytyy useampia, mutta tämä on lasten mielestä selvästi suosituin. Tässä on myös kuusi pelilautaa neljän sijasta, joten hoitajakin pääsee mukaan peliin.

Sirkustelua

Käytiinpä aamupäivällä katsomassa yhdenmiehen sirkusta. Ihan taitava jonglööri ja klovni se nuori mies olikin. Hoidossa ei tänään ole kuin kaksi lasta, joten pääsimme sitten hyvin kulkemaan esitykseen. Lainasimme vain toisen lapsen omaa turvaistuinta, niin päästiin lähtemään. Aluksihan esitykseen kunta lupasi kuljetuksen, mutta sitten esitysajat kuulemma sotkivat kuljetusmahdollisuuden, mitä se sitten tarkoittaakin.

Esitys oli 45 minuuttia pitkä, ja koostui pääosin jongleerauksesta ja miimisestä klovneriasta. Esityksessä nähtiin jongleerausta palloilla, keiloilla ja renkailla, sekä kuultiin kuinka musiikkia voidaan saada aikaan omalla äänellä. Esityksessä oli hyvin suunniteltu ääni- ja valomaailma, sekä useampia henkilöhahmoja kuten esim. tirehtööri. Aikamoinen vaatevarastokin esiintyjällä oli mukanaan, koska esiintyjä vaihtoi vaatetusta useampaan kertaan esityksen aikana. 

Esiintyjä otti myös yleisön mukavasti mukaan esitykseen, yleisöstä valittiin avustaja ja kuuluttaja  ja yleisö pääsi myös tekemään yhden numeron äänitehosteet. 

Takaisin tullessa lapset kertoivat sitten kokemuksiaan esityksestä. Toinen lapsista kertoi, ettei pelännyt ollenkaan ja osasi myös kertoa näkemäänsä. Isompi lapsista kertoi, että oli ensin ajatellut esityksen olevat ihan tylsä, mutta olikin sitten ollut hyvä ja hauska. Molempien mielestä oli kyllä kannattanut lähteä katsomaan esitystä, ja jo  esityksen aikana lapset miettivät mitä aikovat esityksestä kertoa kotona.  

Piikit kengän pohjiin?

Viimeviikkoisten pakkasten ja lumisateiden jälkeen meillä onkin muutaman päivän ollut lämpötila plussan puolella ja vettäkin on satanut jonkun verran, joten lasten kanssa ulkoilu onkin muistuttanut lähinnä luistelua.

Lumi on vesisateen voimalla muuttunut jääkuoreksi maan pinnalle ja mitään kaiveltavaa ei siis pihalta tällä hetkellä löydy. Ei siis oikein enää voi leikkiä ”kesäleikkejä” mutta vielä ei päästä nauttimaan myöskään talven ja lumen riemuista. Pallonpelaaminenkin on mahdotonta, kun jäällä ei kerta kaikkiaan pysy pystyssä.

Tänään sitten kun olimme ulkoilemassa, saimme vielä vesisateenkin niskaamme ja lopulta ketään ei enää huvittanut ulkoilla, päätimme tunnin ulkoilun jälkeen mennä sisälle, ja kaivaa esille muovailuvahat. Muovailu olikin lapsista niin kivaa, että ruokailukin siirtyi hivenen myöhäisemmäksi kuin yleensä.

Ruokailun jälkeen harjoittelimme joulujuhlaan lauluja, Tuiki, tuiki tähtönen- ja Pukki ovella kolkuttaa-laulua. Aika hyvin laulut menivät, vaikkakin ryhmässä on yksi lapsi, joka laulaa aina muutaman sana perässä ja lujaa, joten meidän ryhmän laulu kuulostaa lähinnä siltä kuin vetäisimme sitä yhtä lasta äänellisesti perässämme. No harjoitus tekee mestarin, vai kuinka?

Lepopäivä

Sunnuntaihan on perinteisesti lepopäivä, tai ainakin ennen näin oli, kun koko maa oli pysähtynyt, ja korkeintaan kirkon ovet olivat avoinna. Nykyisin avoinna ovat myös kauppojen ovet ja jotenkin sunnuntait tuntuvat arkisemmilta kuin aikaisemmin. En siis mitenkään ole uskonnollinen, mutta jotenkin vain tuntuu siltä, että sunnuntait eivät enää ole sellaisia unenomaisia päiviä, jolloin ei "tapahdu" mitään, sellaisia lapsuuden sunnuntaipäiviä, jolloin valmistettiin "parempaa ruokaa" ja syötiin perheen kanssa yhdessä.

Eilinen aamupäivä kului työn merkeissä, kun laadimme oman alueemme perhepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelmaa. Paikalla olikin hyvin edustettuna lähes koko tiimimme, ja saavutimme kaikki eiliselle asetetut tavoitteet. Seuraavaksi kokoonnumme tiimejen vetäjien kesken ja sovimme seuraavasta tavoitteesta ja aikataulusta. Lopullisesti työ olisi tarkoitus olla valmiina ensi keväänä.

Meillä on nyt menossa joku oikein päivitys- ja uudistamisbuumi: laaditaan yksikkövasuja ja uudistetaan päivähoidon lomakkeita. Osa eilisestä aamusta käytettiinkin arvioimalla uudistettua lapsen vasu-lomaketta. Meillä siis lapsen vasuja on tehty myös perhepäivähoidossa jo vuosia, joten mitään uutta se ei meille enää ole, uutta ei ole myöskään se, että lomakkeita uusitaan.

Nyt käyttöönotettava lapsen vasu-lomake on jo kolmas laatuaan, ja olemme kovasti lomaketta kritisoineet, koska nyt kahden aikaisemman lomakkeen jäljiltä meillä on aika hyvää kokemusta siitä, millainen lomake olisi mahdollisesti kaikkia yhteistyötahoja parhaiten palveleva. Mielestämme nyt kun lomake vaihtuu, niin ei siinä juurikaan tapahdu parannusta, vaan edellinen osin toimimaton lomake korvataan uudella myös osin toimimattomalla lomakkeella. Yleensä kuitenkin olen ollut sitä mieltä, että kaikkea voidaan kokeilla, mutta nyt tuntuu siltä, että tavallaan ei olla otettu olleenkaan opiksi siitä millaisia kokemuksia meillä on siitä vanhasta lomakkeesta. Asia nostaa tunteita pintaan ja sitämyöten kapinahenki nousee... tosi aikuismaista... eikö totta?

Nyt siis jotenkin kaipaisi sitä vanhan ajan sunnuntaita... rauhallista, unenomaista olotilaa.

Omituista... mulla näkyy edellinen postaus kahteen kertaan... Joku outo ilmiökö?

Muoks... nyt se sitten katosi... hyvä niin... olishan se vähintään kummallista jos kaikki postaukset olis tuplana.

Töissä taas

Töissä ollaan taas, joskin en ihan kunnossa ole vieläkään. Olo on edelleen vähän tokkurainen ilmeisesti lääkkeistä johtuen tällä kertaa.

Otetaan loppuviikko rauhallisesti ja tehdään mitä jaksetaan.

Töihin oli ihan kiva palata, kun lapset tulivat hoitoon hymyssä suin. Tänään hoidossa ei olekaan kuin kaksi lasta, joista pienempi parkkeeraa heti syliin kun vähänkään olen istuma-asennossa.

Toisaalta... kyllä näitä jo vähän tuli ikäväkin .

Sairaana - edelleen

Päässä pyörii edelleen, ja odottelen pääsyä lääkäriin. Kuume on laskenut, mutta muutoin olo on kuin katujyrän alle jääneellä.

On täällä joku käynyt katsomassakin onko sivulla tapahtunut mitään, mutta en paljon ole jaksanut päivitellä, nytkin painelen takaisin peiton alle. 

Palataan asiaan kun paranen... Hyvää alkanutta viikkoa.

Nytkö se sitten iski?

Terveisiä täältä sängynpohjalta!

Eilen aamulla heräsin sellaiseen särkyyn, etten meinannut sängystä ylös päästä. Onneksi kuitenkin puhelin oli sängyn vieressä, jotta pystyin ilmoittamaan vanhemmille etten ole työkykyinen. Lopulta  pääsin sängystä ylös... hetkeksi... kunnes menin takaisin nukkumaan ja heräsin vasta kun aurinko paistoi ikkunasta silmiini puoli yksi.

Tänään olo onkin ollut sitten vähintäänkin mielenkiintoinen, päänsärkyä, kolotusta, lihas-, vatsa- ja kurkkukipua, kuumetta... Särkylääkkeellä olo on hetken siedettävä.

Vielä pitäisi valmistella huominen kokous, kun en varmaankaan pysty siihen itse osallistumaan. Teen siis esityslistan valmiiksi kokousta varten ja sitten tiimi saa pitää kokouksensa ilman vetäjäänsä, tämä onkin ensimmäinen kerta sitten vuoden 2003, jolloin olen aloittanut tiimini vetäjänä. Onneksi kuitenkin tiimissäni on erittäin pystyviä naisia, jotka selviävät erinomaisesti tästä tilanteesta.

Teatterissa

Tänään olimme lasten kanssa teatterissa. Meillä kulttuuritoimi järjestää muutaman kerran vuodessa lastentapahtumia, ja osa niistä on tällaisia aamupäivään sijoittuvia ilmaisia lastenteatteria, konsertteja tms. Näihin tapahtumiin sitten päivähoito järjestää kuljetuksen. Meidät linja-auto hakee ihan tästä oman portin pielestä, joten ei tarvitse lähteä mihinkään pitkälle tarpomaan heti aamusta.

Meidän retki olisi ehkä muutoin sujunut hyvin, mutta sitten iski tämä itkuvaihe... no itkullehan ei voi mitään. Itkut on itkettävä ja aikuisen on lohdutettava. Ainoa että kun mukana on myös yksivuotias, niin ei meinaa syli riittää...

Olin sopinut toisen hoitajan kanssa, että istumme teatterissa ryhmiemme kanssa vierekkäin, niin jos iskee paniikki, voimme poistua salista ja hän valvoo myös minun ryhmäni lapsia. No, nyt emme siis edes päässeet vielä perille, niin itku alkoi. Sain sitten avukseni opiskelijan, joka on tällä hetkellä ryhmiksessä, joka kulkee samalla tilausajolla kuin me. Tämä opiskelija suorittaa perhepäivähoitajan tutkintoa ja on tulossa meille työssäoppimisjaksolle sitten myöhemmin, joten hän pääsi nyt sitten tekemään jo vähän tuttavuutta tämän ryhmän kanssa.

Loppujen lopuksi kun pääsimme takaisin, niin tämä aluksi itkeskellyt lapsi kertoikin, että siellä teatterissa olikin ollut kivaa, ja kertoi mikä oli ollut hassua jne.

Mielestäni on kuitenkin tärkeää käydä tällaisissa erilaisissa tapahtumissa ja paikoissa, jotta lapset oppivat niissä käymään, ja että heille annetaan mahdollisuus huomata, ettei uusia tilanteita tarvitse pelätä ja aikuinen on aina kuitenkin turvana.

Sataa, sataa, ropisee...

Tänään on satanut koko päivän, tai no oikeastaan on satanut koko alkuviikon. Meitähän ei sateet haittaa, kunnon varusteet vain päälle ja kivaa oli.  Tai niinkuin ohjaava opettajani joskus sanoi: "Ei ole olemassa huonoja ilmoja, on vain huonoja varusteita." Meidän hoitolapsilla siis ei ole huonot varusteet, vaan ulos päästään säällä kuin säällä.

Löydettiin sitten puu, josta oli varissut paljon lehtiä maahan, ja sinnehän oli tietysti päästävä juoksemaan ja möyrimään. Ja lätäköissä piti toki myös hyppiä. Ja mikäs sen mukavampaa.

Riemukasta syksyä kaikille lasten kanssa puuhaileville! Meillä ainakin oli tänään kiva päivä!

Unilelut

Ostin kesällä lasten käyttöön Ikeasta muutaman unilelun. Ovat olleet kovassa käytössä ja hyväksi havaitut. Hoitajanakin olen ollut tosi tyytyväinen ostokseeni, lelut maksoivat n. 3€/kpl ja kestävät hyvin konepesua "vesivahinkojen" jälkeen

Lisäsin muuten uuden sivun. Sivulta löytyy tekemäni vasu. Julkaisen blogissa vain tekstin ja sitäkin olen vähän muokannut.

Ideoita lapsen kasvunkansioon

Kasvunkansiot ovat hauskoja muistoja lapselle, jonka päivähoitoajat ovat jo päättyneet.

Kasvunkansioissa yksi osa on lasten töiden esim. piirrustusten taltioiminen. Myös askarteluja on kiva laittaa talteen lapselle myöhempää tarkastelua silmälläpitäen. Suurin osa vanhemmista varmasti tallettaakin joitakin lapsensa aikaansaannoksia, mutta olen ajatellut, että olisi varmasti myös kiva nähdä miten työt ovat syntyneet.

Työkaveri keksi sitten kuvata kaikki heidän tekemäsä askartelut, niin sitten muistaa mitä kaikkea on tehty, ja näitä kuvia voisi sitten käyttää ideapankkina. Hän siis aluksi kuvasi vain valmiit askartelut. Tästä innostuneena aloin ensin kuvata valmiit askartelut aina lapsen kanssa samaan kuvaa, hieman myöhemmin aloin kuvata myös askartelutilannetta, jossa askartelu tms. valmistetaan. Lopulta tämän blogin myötä: nyt kuvaan askartelutilanteen ja valmiin askartelun lapsen kanssa sekä pelkän valmiin askartelun. Pelkkiä askartelukuvia olen sitten käyttänyt täällä blogissa kuvina, ja kaikkia ottamiani kuvia lasten kasvunkansioiden materiaaleina.

Tämän valokuvausidean jälkeen ratkesi se suurin ongelma... miten saadaan taltioitua lapsen töitä sinne kansioon? Askartelut sinänsä eivät mahdu kansioon, piirustukset kylläkin, mutta suurin osa lapsista haluaa kuitenkin viedä valmiin askartelun, maalauksen tai muun työn kotiin, myöskään työn koko ei rajoita enää tallentamista.

Ottamistani valokuvista kokoan kollaaseja, jotka sitten tallennetaan kansioon. Näitä kollaaseja teen askarteluista, tapahtumista, retkistä ja ihan arkisista toimistamme. Samoin jos saamme jostain jotain ohjelmalehtisiä tms. nämä liimataan A4-kokoiselle paperille. Näitä irrallisia arkkeja säilytämme jokaisen omassa kulmalukkokansiossa, ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehdessä katsomme vanhempien kanssa vuoden mittaan tehtyjä juttuja. Sitten joskus kun lapsi jää pois hoidosta käyn nidotuttamassa A4-nipun vihkoseksi ja annan lapselle muistoksi hoitoajoista.  

Syksyn lehtiä

Tässäpä olisi sitten tämän viikon askartelu. Kuvassa työ ei tosin pääse ihan oikeuksiinsa, mutta kuitenkin...

Pohjana kuultopaperi, paperi päälle aseteltuna prässättyjä lehtiä ja lisänä askartelukimalletta. Näitä ei ole kiinnitetty ennalta alustaansa, ei siis liimattu tms. Lehdet ja kimallus kiinnittyvät kun työ laminoidaan.

Askartelijat olivat 2½- ja 3-vuotiaita, ja näiltä kahdelta homma ainakin onnistui.  

Lasten wc

Meillä lapsilla on oma wc, tai no lasten wc on osa meidän pesuhuonetta. Lapsilla on käytettävissään kaksi wc-istuinta, toinen varsinaisesti lasten kokoa ja toinen ihan tavallinen wc-istuin. Lasten tasolle on asennettu myös käsienpesuallas, jotta kaikki ylettyvät. 

Pesuhuoneessa lapsilla on myös pienet nimetyt penkit, joille lapset laittavat osan vaatteistaan mennessään päiväunille, siitä ne sitten löytyvät, kun herätään. Nämä penkit on siitä kätevät, että kun  niitä ei käytetä, ne voi kätevästi pinota. Toinen lasten wc löytyy tuon kuvassa olevan hopeanvärisen "suihku"seinän takaa, ja on siis meidän talon "kakkoswc", joskin nyt kaikki hoitolapset ovat sen verran pieniä, että tykkäävät käydä joko lasten wc-istuimella tai potalla.

Nämä vessat on pienten lasten kanssa kätevät, kun kummankaan vessan ovea ei saa lukittua, eikä meillä silti koskaan ole ollut ongelmaa vessarauhan kanssa. Hyvin lapset ovat oppineet, että jos joku on vessassa, niin silloin sinne ei mennä, vaikka  ovea ei lukituksi saakaan.

Mitähän tekisi?

Lapset nukkuvat ja mietin tässä kirjoittaisinko tänne vai lukisinko tenttikirjoja. Ja mikäs se veikään voiton...

Aamupäivällä olimme lasten kanssa liikuntahallilla, kun saimme lapsille turvaistuimia lainaksi.  Aamusta siis pakkasin kaikki neljä lasta autoon. Tai oikeastaan neljä lasta ja kaksi turvaistuinta niiden kahden autossani olevan istuimen lisäksi.  Ensin yksi lapsi keskipenkille, sitten kaksi lasta ja yksi istuin takapenkille, seuraavaksi yksi lapsi penkkeineen toiselle keskipenkille. Lopuksi kaikki ovat autossa, penkeissä ja turvavöissä, ovet kiinni ja matkaan.

Oikeastaan matka ei ole hirmuisen pitkä, ehkä noin kolmisen kilometriä suuntaansa, mutta molempiin suuntiin on ylämäkeä kohtuullisen paljon, ja ehkä takaisintulomatkalla vielä hieman enemmän. Lasten kanssa matkaan kuluu kävellen lähes tunti, autolla vain kymmenisen minuuttia. Joskus olemme isompien lasten kanssa matkan tehneet kävellenkin, lapset jaksavat hienosti kävellä hallille, mutta takaisin sitten onkin jo raskaampaa kävellä, kun on jo hallilla juostu ja kiipeilty. Kirjastoon satutunnille sitävastoin lapset ovat jaksaneet hienosti kulkea jalan, vaikka halli ja kirjasto ovat melkein vierekkäin. Satutunti ei ehkä kumminkaan ole niin raskas juttu, kuin liikuntahallilla oleminen.

Unikin maistuu hallireissun jälkeen mainosti. Osa nukahti ennen kuin ehdittiin satua loppuun lukea.

Niistä tenttikirjoista... kai niitä olisi vähän niinkuin pakko lukea, kun tarvii kirjoittaa parit esseet niistä, saa nähdä onnistuuko. Ja kirjastokin varmaan haluaa kirjansa takaisin määräaikaan mennessä, tenttikirjat kun ovat sellaisia, että niillä on aina pitkä varausjono... enää yhdestä kirjasta about 200 sivua ja toisesta lähes 300, onneksi jälkimmäinen kirja on edes vähän mielenkiintoisempi kuin ensimmäinen... joten kirjat kutsuvat!

Kiitos ruoasta!

Meilläkin on herännyt viimeaikaisten lehtikirjoittelujen myötä keskustelua uskontokasvatuksesta ja sitä kautta myös ruokarukouksista. Osalla hoitajista on ollut käytössä ruokarukous. Monen pöytään ruokarukous on "hiipinyt" jonkun perheen toivomuksesta, mutta on toki joitakin hoitajia, joilla ruokarukous kuuluu päivään siinä missä hammasharjakin.

Omassa ryhmässäni emme ole ruokarukouksia tai loruja harrastaneet, johtuen siitä että hoidossani on ollut lapsia, joiden elämään ei ruokarukous ole kuulunut ja taas sitten vastaavasti kukaan vanhemmista ei ole asiaa koskaan puheeksi ottanut tai sitä vaatinut. 

Nyt kuitenkin tuli puheeksi erään hoitajan kanssa, hänellä kun ruokarukous on käytössä, että rukous on ollut hyvä pöytäänrauhoittumiskeino. Hoitaja oli kuitenkin alkanut miettimään voisiko rukouksen korvata lorulla, kun enää hoidossa ei ollut niitä lapsia, joiden kotoa toive ruokarukouksesta oli tullut. Lupasin sitten etsiä tällaisia loruja, kun muistin tämän ensimmäisen: 

”Kukko puuron keittää,

kana maidon lämmittää
pienet linnut lusikat jakaa,

tulkaa lapset syömään ruokaa!” 

Loruja löytyikin sitten muitakin, esim. nämä ovat ilmeiseti käytössä stainerkouluissa:

”Maasta versonnut on vilja tämä,

armaan aurinkoisen kypsyttämä.

Rakas aurinko ja rakas maa

teitä emme tahdo unhoittaa,

hyvää ruokahalua!”

 ”Leipä viljasta, vilja valosta,

valo auringon talosta

hyvää ruokahalua kaikille!”

 
"Kiitos ruoasta aurinko ja maa.

Ja kaikki jotka ruokaa valmistaa."

Tämä on kuitenkin ehkä vitsikkäin, joka tuli vastaan:

”Älä kaiva nenää,

älä yski enää,

aukaise vaan suusi,

täältä tulee muusi,

hyvää ruokahalua kaikille!”

Ja sitten vielä tämä, tämä on aivan hellyyttävä, ja sopii varmasti kaikille vakaumukseen katsomatta: 

”Mirrin viikset maitoon kastuu,

ruokapöytään lapset astuu.

Kiitos pöydän antimista” 

Vastaus erääseen kommenttiin

Vastaanpa nyt erääseen saamaani kommenttiin oikein tässä kirjoituksessa. Kommentissa ihmeteltiin kuinka on mahdollista, että hoidossa olisi samanaikaisesti jopa seitsemän lasta.

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessa kerroin, meillä tehdään välillä töitä työparina. Silloin toimimme kaksi hoitajaa toisen hoitajan asunnossa. Silloin on mahdollista, että hoidossa on kahdeksan lasta ja kaksi aikuista. Minun tapauksessani siis oli tarkoitus täällä meillä olla seitsemän lasta ja kaksi aikuista, joka toteutui ehkä yhtenä päivänä koko viikolla. Muina päivinä paikalla oli 4-6 lasta ja kaksi aikuista, ja sitten silloin perjantaina vapautui toinen hoitaja muihin töihin, kun lapsia oli hoidossa vain kolme.

Meillä tälläistä toimintamallia käytetään joskus harvoin, esim. loma-aikaan tai silloin kun tarvitaan lyhytaikaisesti hoitopaikkoja enemmän kuin on tarjolla.  Tätä toimintamallia voidaan käyttää myös silloin kun ryhmässä on lapsia, jotka tarvitsevat normaalia enemmän hoitoa tai valvontaa, tai vaikkapa retkillä. Silloin ei tarvitse lapsiakaan olla paljon.

Normaalisti meilläkään ei ole ryhmässä kuin se neljä lasta, meillä kun ei ole hoidossa esikoululaisia tai koululaisia, jotka voisivat olla "puolikkaina". Toi puolikas on kyllä hassu asia, kun se lapsi ei koskaan kuitenkaan ole paikallaollessaan mitenkään "puolikas", kyllä se teettää ihan yhtäpaljon työtä sinä aikana kun hoidossa on.

Voi itkut!

Työni ei aina ole todellakaan pelkkää leikkiä ja laulua, vaikka niin voisi kuvitellakin. Tänään se on ollut kyllä kaikkea muuta kuin auvoista lasten kanssa touhuilua.

Aamu alkoi ihan hienosti. Lapset söivät, pukivat ja käyttäytyivät kuin parhaassa kuvakirjassa... kunnes: olimme poikien toivomuksesta lähteneet katsomaan vieläkö lätäköissä on jäätä rikottavaksi, ja kyllä sitä sielä vähän löytyi. Kun lähdimme kävelemään takaisin hoitopaikkaan, niin yksi lapsista alkoi pitää kummaa ääntä, ja sitten lopulta mikään ei  ollut hyvin. Välillä itketti ja sitten lohduteltiin... kunnes taas itkettiin ja taas lohduteltiin. Näin saatiin viiden minuutin matka kestämään lähes 15 minuuttia. Lopulta päästiin perille hoitopaikkaan ja mentiin sisälle tarkoituksena tehdä ruokaa ja lapset olisivat leikkineet sen aikaan. Ruoka oli muutoin valmiina, ainoastaan spaghetti piti keittää. Taas sama rulianssi... itketään... lohdutetaan... itketään... lohdutetaan... ei voi leikkiä muiden kanssa, mutta ei voi pysyä pois muiden seurastakaan. Tämä lapsi kun vielä on sitä itsepäistä sorttia.

Lopulta... saadaan syötyä... itketään ja lohdutetaan...käytyä vessassa... itketään ja lohdutetaan... mentyä nukkumaan... ja tähän kaikkeen kului aikaa vaivaisesti ainakin pari kertaa enemmän kuin yleensä.

Silti... en haluaisi tehdä mitään muuta kuin tätä työtä. Sillä tiedän... kun lapsi herää päiväunilta... kiipeää syliin... niin kaikki paha mieli on jäänyt höyhensaarille...

Ensi viikolla

Koska viime viikolla kävi kato, niin päätin sitten pitää lapsille toiveruokapäivän perjantaina, ja sitten nakit jäivät kaappiin odottelemaan uutta päivää.

Koska ensi viikkokin on lasten osalta poikkeuksellinen, niin ruokalista on taas vähän soviteltu, ja luultavasti sitä joutuu muuttamaan viikon aikanakin. Mutta siis nyt ainakin alkuun mennään sivupalkin suunnitelman mukaan. Sellaista se on... aina ei voi kaikkea toteuttaa suunnitelmien mukaan, vaan täytyy ottaa huomioon monia asioita, eikä lapset ole olleenkaan sieltä vähimmästä päästä. Ensi viikollakin varmaan on tulossa päiviä, jolloin kaikki lapset, jotka nyt on ilmoitettu hoitoon eivät tulekaan, joten moni asia muuttuu sitten tarpeen mukaan. 

Ensi viikolla hoidossa on kuitenkin lapsia, jotka eivät ole ryhmäni omia lapsia, ja varahoitolasten kanssa tulee usein yllätyksiä ennemmän kuin oman ryhmän lapsien kanssa. Toisaalta on turha kauheasti suunnitella etukäteen esim. tekemisiä tai askarteluja tulevalle viikolle, koska ikähaitari on suurempi kuin omassa ryhmässäni. Tehdään sitten asioita lasten toiveiden ja vireyden mukaan. Varahoitolapsista  nuorin on juuri vuoden täyttänyt ja vanhin syksyllä esikoulun aloittanut. Meillä siis esikoulusta lomaa ja sieltä tulee varahoitooni lapsi, joka on kyllä ollut minulla hoidossa aiemminkin, mutta onhan se ihan eri asia olla täällä hoidossa pienten kanssa kuin oman ikäistensä kanssa esikoulussa. Eli vaatii se hoitajaltakin erilaista mielikuvitusta päivän mittaan kuin silloin kun hoidossa on vain pieniä lapsia. 

Katsotaanpa mitä viikko tuo tullessaan. Päivitteleen ehdin varmaan alkuviikosta päiväuniaikaan, mutta kun eskari tulee loppuviikosta niin sitten päivitykset jää iltaan jos jaksan.