maanantai 12. helmikuuta 2018

Lelupäivän problematiikka



Lelupäivä herättää säännöllisesti keskustelua hoitajien kesken ja varmasti myös kotona. Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt lelupäivän konseptia. Miksi leluja saa tuoda hoitoon lelupäivänä ja vain lelupäivänä?

Lelut ovat osa lasten kulttuuria ja niillä on tärkeä osa lasten elämässä. Lapsilla on leluja luultavasti enemmän kuin koskaan ja suurin osa lapsista tuskin edes tietää mitä kaikkia leluja heillä on. Valitettavasti tämä näkyy myös siinä kuinka leluja käytetään ja arvostetaan.

Aikaisemmin leluja oli lapsilla vähän jos ollenkaan, lelut olivat omistajiensa suuria aarteita, joita hoidettiin ja huollettiin, niiden kanssa nukuttiin, niille kerrottiin salaisuuksia ja taidettiinpa muutamia kertoja itkeä niille myös omia suruja, joita ei halunnut muiden kuulevan.

Monet lempileluista olivat mummolta tai kummilta saatuja, ja rakkaudella valittuja. Leluja ostettiin lapsille yleensä juhlapäivinä ja joskus harvoin ihan muuten vain. Nykylapsille leluja ostetaan usein ja jopa päivittäin.

Itselläni on todella paljon leluja, joita vaihtelen aina silloin tällöin jotta saadaan vaihtelua leikkeihin. Leluni ovat kuitenkin pääsääntöisesti ajattomia, kestäviä perusleluja; Dubloja, Legoja, Brion juna-autoratoja, nukkeja, vaatteita, autoja jne. Lelut ja leikit kuitenkin muuttuvat todella nopesti, eivätkä leluni todellakaan ole "viimeistä huutoa", eivät ole olleet enää vuosikausiin.

Palataanpa sitten siihen lelupäivään, jolle löytyy sekä puolesta että vastaan puhujia. Itse kuulun niihin, joiden mielestä lelupäivät ovat ihan turhia, ja mielestäni leluja voi tuoda hoitoon ihan silloin kuin haluaa, kunhan niistä pidetään sitten myös huolta ja annetaan muidenkin leikkiä niillä. Omien lelujen tuominen opettaa lapsille jakamista, omien ja toisten leluista huolehtimista ja ne rikastuttavat leikkiä. Itse näen pääsääntöisesti omien lelujen tuomisessa enemmän hyviä kuin huonoja puolia, ja niiden avulla voidaan opettaa lapsille monia asioita.


lauantai 27. tammikuuta 2018

Viimeiset palat



Opinnoissani ollaan asettelemassa viimeisiä palasia. Aika on kulunut tosi nopeaan, ja lähiopinnot ovat loppuneet jo hyvän aikaa sitten. Loman jälkeen pystyin irrottautumaan omasta työstäni ja nyt olen ollut koululla harjoittelussa ja tutustumassa heidän työskentelytapoihinsa ja siellä oleviin lapsiin. Vielä pari viikkoa ja kaikki näytöt ovat toivottavasti tehtynä. Lähes kaikki kirjalliset työt on valmiina, ja viimeisten hyväksyntää odotellessa ei voi kun jännittää viimeisiä tulevia näyttöjä. Viimeisenä kirjallisena työnäni sitten onkin itsearvioinnit näyttöjen jälkeen.

Eilen oli kyllä tosi tarkka arviointikeskustelu, ja kuvittelinkin että oltiin oltu vaikka kuinka kauan siellä käymässä läpi niitä arvioita ja suunnitelmia. Näyttösuunnitelmaa olin lähettänyt 14 sivua, ja silloin olin jo karsinut suunnitelmasta kaiken liirumlaarumin ja tiivistänyt tekstiä sen minkä pystyin. Liitteitä olin suunnitelmaan liittänyt kuusi kappaletta, niistäkin osa monisivuisia. Oli arvioijankin mielestä ilmeisesti riittävän pitkä, kun sanoi ettei suunnitelma kyllä sen pidempi saisi ollakaan. Ryhmämme vastuuopettajan mielestä hyvä suunnitelma kyseiseen näyttöön on 8-10 sivua pitkä, ja niitä liitteitäkin olisi kuulemma hyvä liittää harkiten. No, kyllä harkitsin, ja noin paljon siitä tuli. 

Arviointi keskustelussa sitten katselin, kuinka opettaja-arvioija oli merkinnyt suunnitelmaani erilaisia huomioita sinne sivuun ja alleviivannut suunnitelmani tekstejä. Merkintöihin liittyen sitten kyseli vaikka mitä tarkennuksia ja mielipiteitä... Olisikohan sittenkin pitänyt kirjoittaa pidempi suunnitelma?

Reilun viikon päästä siis alkavat sitten viimeiset näytöt, joita teen kaksi päällekäin, ja näihin tein yhteensä laskettuna yhdeksän sivuisen näyttösuunnitelman, ja liitteitä lisäsin vain yhden. Saapas nähdä onko nyt liian lyhyitä.

Nyt vaan sitten peukut pystyyn, että saan näytöt läpi ja vihdoin taas päästään palaamaan normaaliin arkeen sen oman ryhmän kanssa.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Leikkihuoneen muutos




Ostin jokin aika sitten kirpparilta toisen kerrossängyn, jonka pituutta pystyy säätämään. Tämän sängyn sain siten sijoitettua siihen lokoseen, jonka olin varannut rakennusvaiheessa leikkihuoneeseen. Ongelmana vain silloin olisi se sama, vanha pää, joka ei sitten seinien paikkoja mitoitettaessa muistanut kerrossängyn kokoa oikein. No nyt tämäkin asia saatiin korjattua reilun kuuden ja puolen vuoden asumisen jälkeen. 

Jotta sänky saatiin mahtumaan sille varattuun koloon, niin seinällä olevat kaapit saivat kyytiä. Samalla maalattiin seinään vähän väriä ja siirreltiin lähes kaikki muutkin kaapit huoneesta uuteen järjestykseen.
 















Osaan kaappeja ostin pyörät alle, joten niitä voi siirrellä tarvittaessa vaikkapa huoneesta toiseen. Pyörät saa myös lukittua, joka vähän hillitseen hurjimpien kuskien omatoimisuutta.






Samassa hötäkässä sitten leikkikeittiökin koki muodonmuutoksen ja aikaisempaan kotiimme tehty saareke muuttui nyt yhdellä seinällä olevaksi leikkikeittiöksi. Aikaisemmasta leikkikeittiöstä käytettiin kaikki mahdolliset osat uudelleen.

Nyt meillä on taas keskilattialla tilaa leikeille, kun leikkikeittiötä myöten kaikki kalusteet kiertävät seinustoja.










Tämän huoneen aikaisemman ilmeen voit käydä kurkkaamassa TÄÄLTÄ

Ja Leikkikeittiösaarekkeen tekoon voit tutustua TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Tämän vuoden joululahjat


Tänä vuonna lasten paketeista löytyy pääosin ostolahjoja, yksi itsetehtykin mukaan mahtui. Yhden ennen muita lomalle jääneen lahja kuvasta puuttuu, hänelle ostin puisen prinsessapalapelin, kun on juuri meillä palapelejä oppinut kokoamaan. Vanhimmalle lapselle ostin väri- ja grafiittikynät sekä luonnoslehtiön, jotta saa piirtää mahtavia piirrustuksiaan. Pienimpien paketteihin sujahti leikkikaluja; auto ja nuken peitto sekä tyyny. Perheiden joulumuistamiseksi leivoin maustekakut ja lisäksi laitoin pakettiin purkillisen sytykesipsejä sekä kortin.



Hyvää Joulua!

animated-santa-claus-image-0254

torstai 21. joulukuuta 2017

...kuka lahjat ansaitsee...



Taas on se aika vuodesta, että tontut kurkkivat ikkunoista, joka tietysti aiheuttaa meille aikuisille paineita siitä kenelle kaikille annetaan lahjoja vai annetaanko ollenkaan.

Erilaisilla forumeilla mietitään lahjoja päiväkodin väelle, hoitajalle tai koulun opettajille. Näissä keskusteluissa on selkeästi erilaisia katsantokantoja asiaan; on niitä, jotka antavat itsetehtyjä (tai lapsen tekemiä) lahjoja ja sitten niitä, jotka ostavat lahjat kaupasta, lisäksi on vielä ryhmä, jotka eivät anna lahjoja ollenkaan. Jokainenhan tekee tosiaan valintansa itse, ja se kaikille suotakoon, mutta miksi närkästyä siitä jos joku haluaa lahjoja antaa tai olla antamatta? Jos ei oikeasti ole antamassa lahjaa lapsensa opettajalle tai hoitajalle, niin miksi sitten pitää mennä sinne lahjavinkkejä pyytävään ketjuun kertomaan mielipidettään? Tai vastaavasti jos joku kertoo, ettei aio lahjaa antaa, niin sitten sekään ei ole hyvä. 

Itse pidän lahjojen antamisesta ja annan niitä juuri niille ihmisille joille haluan. Monesti annan itsetehtyjä lahjoja, mutta ajanpuutteen vuoksi lahjoina tulee annettua paljon myös ostettuja lahjoja. Antamani lahjat eivät yleensä ole arvokkaita, mutta pyrin antamaan lahjoja, jotka ovat jollain tavalla hyödyllisiä saajalle: syötävää, juotavaa, käyttöesineitä... tai no rehellisyyden nimissä joskus paketteihin sujahtaa myös ihan turhaa, mutta toivottavasti silmäniloa ja hyvää mieltä tuovaa tavaraa.

Tärkeänä pidän myös sitä, että lapsille annetaan ihan konkreettisia lahjoja, aikuisille annettavat lahjat sitten niitä suihinkatoavia tai aineettomia lahjoja. Myös erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöjen aineettomat lahjat ovat hyvä vaihtoehto aikuisille ja teineille, joilla on jo kaikkea. Näissä lahjoissahan ideana on antaa niille joilla ei ole juuri mitään, sitä mitä he kipeimmin tarvitsevat, kuten suojaa, lääkkeitä tai ruokaa.

Joulu on perinteisesti antamisen aikaa, ja muistan kuinka lapsena osa meidän perheen joulua oli Pelastusarmeijan joulupadat, jonne aina jotakin tavaraa lahjoitettiin. Mitä lahjoitimme sitä en enää muista, mutta kait se antaminen on jäänyt jotenkin perintönä itselle. Meillä ei koskaan kotona ollut tapana antaa rahalahjoja, vaan lahjat annettiin ihan oikeasti lahjoina. Itsekin olen tätä tapaa noudattanut hyvin pitkälle, ja edelleenkin olen sitä mieltä lahjoista, että vaikka lahja olisi kuinka vaatimaton tahansa, niin jos se on saajalleen valittu, niin silloin on lahja aina rahallista arvoansa arvokkaampi.

Joten ollaan kiitollisia niistä kaikista lahjoista, jotka tänäkin jouluna saamme, ja muistetaan lähimmäisiämme juuri siten kuin haluamme.

Erittäin Hyvää Joulunaikaa kaikille!